Ilmoittautuminen käynnissä
Neuvottelujen keskeisimmät elementit ovat raha ja aika. Selvitimme miten niillä käydään kauppaa – ja mitä kulisseissa tapahtuu.
Työehtosopimus on eräänlainen kauppasopimus: palkansaajat myyvät työrauhaa ja työnantaja maksaa siitä palkalla ja työehdoilla. Tämä perusasetelma on taustalla aina, kun neuvottelijat istuvat saman pöydän ääreen.
– Työnantaja haluaa vakautta ja ennustettavuutta, sitä että pyörät pyörivät työpaikalla. Sopimusneuvottelut ovat tilaisuus sopia tästä. Kun nimet ovat sopimuspaperissa, työntekijöitä sitoo työrauhavelvoite, selittää Jytyn edunvalvontajohtaja Jukka Maarianvaara.
Työehtojen kaupankäynnin keskeinen elementti on aina raha – joko palkkana tai muina työnantajalle maksavina etuina, kuten vapaina.
Kun eri ammatteja vertaillaan kahvipöytäkeskusteluissa, palkkatason ohella puhe kääntyy usein vuosilomien määrään. Sopimusneuvotteluissa raha ja aika kytkeytyvät vahvasti toisiinsa.
– Palkansaajille tärkeintä ovat tietenkin palkankorotukset ja rahanarvoiset edut. Niiden lisäksi on voitu sopia esimerkiksi pidemmistä vuosilomista tai muista vapaista, jotka ovat työntekijän arvostamia asioita, mutta aiheuttavat työnantajalle kustannuksia. On realismia ymmärtää, että jos tavoitteena on lisää vapaa-aikaa, se vaikuttaa myös siihen, millaisista rahoista voidaan neuvotella, Maarianvaara toteaa.
Keskeinen elementti on raha – joko palkkana tai muina työnantajalle maksavina etuina, kuten vapaina.
Palkankorotuksille esitetään neuvotteluissa useita perusteluja. Ammattiliitot pyrkivät turvaamaan työntekijöiden ostovoiman, joka heikkenee elinkustannusten noustessa. Puheessa toistuvat myös työn vaativuuden kasvu, tuottavuuden paraneminen ja työvoiman saatavuus. Kun palkasta sovitaan, määritellään työn arvo suhteessa työntekijän aikaan.
Jyty edustaa jäseniään noin 20 työehtosopimuksen neuvotteluissa. Sopimusten voimassaoloajat ovat nykyisin hajautuneet, joten neuvotteluja on käynnissä lähes jatkuvasti.
Ammattiliitot tekevät paljon neuvottelutyötä myös silloin, kun varsinainen tes-neuvottelukierros ei ole päällä. Käytännössä lähes jokaiseen työehtosopimukseen sisältyy työryhmiä, jotka sopimuskauden aikana valmistelevat asioita, joista neuvottelukierroksella ei päästy sopuun. Niissä ratkaistaan esimerkiksi työaikakysymyksiä. Tällä sopimuskaudella kuntien ja hyvinvointialueiden alalla ahkeroi noin 50 työryhmää.
Työehtoneuvotteluissa käsitellään raha-asioiden lisäksi työelämän laatuun liittyviä tavoitteita. Työntekijä- ja työnantajaosapuolet käynnistävät yhteisiä kehittämishankkeita, joilla pyritään parantamaan työpaikkojen arkea.
– Työelämän laatukysymyksiä pidetään palkankorotuksiin verrattuna pehmeämpinä tavoitteina, vaikka oikeasti kyse on työn sujuvuuden kannalta tärkeistä asioista. Laatukysymyksiä ei voi ratkaista pelkällä sopimisella, vaan ne liittyvät ennen kaikkea työpaikkojen hyvään johtamiseen, Maarianvaara sanoo.
Neuvottelupöydät ovat julkisuudelta suojassa, ja viestintää tavoitteista ja etenemisestä pohditaan aina tarkasti. Ammattiliiton jäsenet eivät näe, miten heidän edustajansa toimivat neuvotteluissa.
Jytyn neuvottelutoimintaa yhdessä liiton puheenjohtaja Jonna Voiman kanssa johtavan Maarianvaaran mukaan tunnelma riippuu paljon tapaamisiin osallistuvista ihmisistä.
– Olipa kyse järjestöjen keskustason neuvottelusta tai luottamusedustajien paikallisesta neuvottelusta, kyse on aina ihmisten tekemästä työstä. Oma persoona on väistämättä mukana, ja jokainen tekee työtä omalla tavallaan. Meillä Jytyssä tärkeintä on rakentava ote: etsimme ratkaisuja yhdessä, emme riitelemällä tai uhkailemalla, vaikka joskus neuvotteluja joudutaankin vauhdittamaan erilaisilla tukitoimilla.
Ammattiliitot pyrkivät turvaamaan työntekijöiden ostovoiman, joka heikkenee elinkustannusten noustessa.
Tunnelmaltaan hyviksi neuvotteluiksi Maarianvaara nostaa Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n pöydät.
– Niissä työskennellään aidosti yhdessä. Lähtökohtana ei ole, että neuvottelut kuitenkin kariutuvat ja sitten taas päädytään valtakunnansovittelijan luo. Asiat riitelevät, mutta ihmiset eivät. Puheet voivat olla rankkojakin, mutta ne eivät mene henkilöön.
Joskus neuvottelukierroksen paine kasvaa, kun liiton päättäjiltä ja jäseniltä tulee viestiä, että sopimus pitäisi saada aikaan.
Silloin leukapielet saattavat kiristyä.
Lopulta neuvotteluissa on kyse kompromissin löytämisestä – esimerkiksi siitä, jaetaanko palkankorotus yleiskorotuksena vai paikallisina erinä. Kokeneet neuvottelijat sanovat, että hyvä sopimus jättää kaikki osapuolet hieman tyytymättömiksi. Nälkää jää seuraavalle neuvottelukierrokselle.
– Vaikka kiistat ovat välillä rajuja, tavoitteena on yhteinen ratkaisu. Selkävoittoa on turha lähteä hakemaan, kaikkia omia tavoitteita ei koskaan saada läpi. Siksi on normaalia, että sopimusta joutuu omalle jäsenistölle ja liiton hallinnolle puolustamaan.
Ammattiliittoja moititaan toisinaan siitä, etteivät ne ole riittävän hyvin kertoneet palkansaajien aseman parantamiseksi tekemästään työstä. Maarianvaaran mukaan perinteinen ajatus pitää edelleen paikkansa ja ansaitsee tulla kerrotuksi eteenpäin: yksin voi pyytää, mutta joukolla voi vaatia.
– Työehdot eivät synny itsestään, vaan niistä neuvotellaan. Työnantajat eivät ole antaneet työntekijöille etuja vain hyvää hyvyyttään.
– Esimerkiksi lomaraha, lain tasoa pidemmät palkalliset sairauslomat sekä palkalliset perhevapaat on saatu aikaan neuvottelemalla. Se on ollut mahdollista siksi, että ihmiset kuuluvat liittoihin ja liitoilla on oikeus edustaa jäseniään ja neuvotella heidän puolestaan.
Yksin voi pyytää, mutta joukolla voi vaatia.
On myös hyvä ymmärtää, että työelämän sääntöjä voidaan vääntää toiseenkin suuntaan.
– Suomessa on tämän hallituksen aikana nähty, että lainsäädännöllä voidaan tehdä lyhyessä ajassa merkittäviä heikennyksiä. Yksi esimerkki on vuorotteluvapaan poistaminen. Sitä tosin pohjustettiin pitkän aikaa heikentämällä vapaan ehtoja.
– Hidas työehtojen nakertaminen on tyypillinen työnantajapuolen tapa toimia. Kun jotain asiaa on laimennettu kauan, se lopulta poistetaan kertaheitolla. Silloin todetaan, että eihän se ollut iso juttu alun perinkään.
Julkisessa keskustelussa nuorista sanotaan usein, että heidän arvonsa poikkeavat aiemmista sukupolvista. Maarianvaaran mielestä asia ei ole näin yksioikoinen.
– Nuorten ja vanhempien erot eivät ole niin suuria kuin väitetään. Aina on puhuttu siitä, etteivät nykynuoret pärjää työelämässä. En usko, että tässä on mitään poikkeuksellista – nuoria on arvosteltu turhaan kaikkina aikoina, jos näin yksinkertaistan.
Perheen perustaminen, asuntolaina tai muu taloudellinen vastuu vaikuttavat siihen, miten rahaa ja vapaata punnitaan.
Nuoret ottavat luontevasti käyttöön uusia digitaalisia työvälineitä, koska he ovat kasvaneet niiden keskellä. Samoin suhtautuminen maahan muuttaneisiin tai sukupuolen moninaisuuteen on usein luontevaa. Toisaalta psykososiaalisen kuormituksen lisääntyminen huolestuttaa – monet nuoret tulevat työelämään valmiiksi uupuneina.
– Kysymys siitä, miten työpaikoilla tuetaan jaksamista, on yhteiskunnan kestävyyden kannalta todella iso.
Nuorten suhtautumista työn ja vapaa-ajan suhteeseen selittää enemmän elämäntilanne kuin sukupolvi, näkee Maarianvaara.
– Perheen perustaminen, asuntolaina tai muu taloudellinen vastuu vaikuttavat siihen, miten rahaa ja vapaata punnitaan. Myös taloudellinen asema vaikuttaa siihen, millaisia valintoja on mahdollista tehdä. Toki puhutaan downshiftaamisesta ja siitä, pitäisikö kuluttaa vähemmän. Mutta en usko, että nämä arvot liittyvät erityisesti johonkin tiettyyn sukupolveen.
– Kun rahalle on oikeasti tarvetta, palkkaa arvostetaan enemmän kuin vapaa-aikaa. Luulen, että tämä on yhteistä sekä nuorille että meille vanhemmille. Raha menee useimmiten ajan edelle.