Sihteeri- ja hallintotyön hiljainen kriisi on uhka myös muille aloille

Jatkuvalla syötöllä saamme lukea uutisia yhteistoimintaneuvotteluista, henkilöstövähennyksistä ja muista säästötoimenpiteistä. Tehostamisesta on tullut arkipäivää, ja me sihteeri- ja hallintotyön ammattilaiset kohtaamme sen omassa työssämme joka päivä.

Kun tehtävät kasautuvat ja vastuita siirretään, oletus on hyvin usein, että sihteeri hoitaa ja hallinto venyy. Työstä tulee päivittäistä selviytymistä, työilmapiiri kiristyy ja yhteisöllisyys murenee.

Ongelma ei kuitenkaan ole yksittäisissä työntekijöissä vaan rakenteissa.

Ratkaisuksi tarjotaan resilienssiä: jousta, sopeudu, kasvata paksumpi nahka. Ongelma ei kuitenkaan ole yksittäisissä työntekijöissä vaan rakenteissa. Vastuun sysääminen yksilön harteille voi ajaa uupumukseen. Kuinka monen työntekijän täytyy käydä pohjalla ennen kuin juurisyihin puututaan?

Nykytilanteessa työn määrä ja resurssit eivät kohtaa. Työmäärä kasvaa, ja samaan aikaan on oltava valmis kehittämään osaamistaan ja sopeutumaan työelämän jatkuvaan muutokseen. Kun uudet yt-neuvottelut koittavat, toisten työt loppuvat kokonaan ja toisten työmäärä kasvaa entisestään.

Kun uudet yt-neuvottelut koittavat, toisten työt loppuvat kokonaan ja toisten työmäärä kasvaa entisestään.

Hyvinvoiva ja tehokas työntekijä tarvitsee tuekseen kestävän työelämän. Kestävä työelämä puolestaan rakentuu riittävien resurssien, selkeän työnjaon ja realististen odotusten varaan. Työn kokonaisuuden tulee olla hallittavissa, ja muutosten tulee olla muutakin kuin reaktiivista sopeutumista nopeasti muuttuvaan maailmaan.

Hallituksen leikkaukset muun muassa työttömyysturvaan ja koulutukseen eivät kasvata luottamusta työelämään – ei jo työelämässä olevien osalta eikä etenkään nuorempien ikäluokkien, jotka vasta astuvat työelämään. Samaan aikaan organisaatiot tekevät vauhdilla sihteeri- ja hallintotyöhön kohdistuvia leikkauksia. Ne eivät lopulta kohdistu vain tähän ammattikuntaan, vaan tulevat väistämättä lisäämään työmäärää myös muilla ammattialoilla, kun tehtävät valuvat sellaisille työntekijöille, joille ne eivät ole tarkoituksenmukaisia. Siten sihteeri- ja hallintotyön hiljainen kriisi uhkaa myös muita ammattialoja.

Leikkaukset tulevat väistämättä lisäämään työmäärää myös muilla ammattialoilla, kun tehtävät valuvat sellaisille työntekijöille, joille ne eivät ole tarkoituksenmukaisia.

Tarvitsemme rohkeutta tarkastella työelämän ongelmakohtia ja tehdä päätöksiä tavalla, joka tukee pitkiä työuria ja mielekkäiden tehtävänkuvien säilymistä. Se tarkoittaa myös sitä, että päättäjien on tunnustettava sihteerien ja hallinnon ammattilaisten arvo.

Minna Hultin
opintosihteeri

Eija Osmo
henkilöstösihteeri

Emmi Sjöholm
toimistosihteeri

Eveliina Valkeapää
osastonsihteeri

Kirjoittajat ovat Jytyn sihteeri- ja hallintotyön ammattialaverkoston asiantuntijajäseniä.