Lasse Laatunen: Paikallinen sopiminen ei tuo autuutta

Eipä tiennyt nuori juuri valmistunut oikeustieteen kandidaatti Lasse Laatunen vuonna 1973 mihin pesti johtaisi, kun hän väliaikaisesti hakeutui Työnantajain Yleisen Ryhmän asiamieheksi. Lakiopinnot olivat sujuneet joutuisasti – 2 vuotta 2 kuukautta – eikä ikä olisi vielä riittänyt auskultoimiseen varatuomariksi.

Työmarkkinapolitiikka ja sopimusneuvottelut työllistivät miehen 41 vuodeksi työnantajien EK:hon ja sen edeltäjiin STK:hon ja TT:hen. Titteleissä on esiintynyt yleensä sana johtaja, ja ala on ollut laki- ja sosiaalipolitiikka.

– Työmarkkinapolitiikan teko imaisi minut mukaansa.

Kyllähän meillä työmarkkinaosapuolilla oli valtaa, kun kolmikanta toimi ja pystyimme asioista sopimaan.

Kaduttaako kun haaveissa ollut asianajajan ura jäi kokematta?

– Ei ollenkaan, minä viihdyin työssäni. Oli hienoa päästä vaikuttamaan isoihin pitkäkestoisiin monen ihmisen elämään vaikuttaviin asioihin. Ja kyllähän meillä työmarkkinaosapuolilla oli valtaa, kun kolmikanta toimi ja pystyimme asioista sopimaan, Laatunen muistelee.

Eläkeneuvottelut opettivat

Lasse Laatunen ottaa esimerkiksi isosta vaikuttavasta asiasta työeläkejärjestelmän. Jo 1990-luvun talouden suuret heilahtelut pakottivat miettimään eläkejärjestelmän kestävyyttä. Laatunen edusti työnantajia Eläketurvakeskuksen hallituksessa ja keskusjärjestöjen eläkeneuvotteluryhmässä. Vuoden 2017 suuri eläkeuudistus sovittiin 2014, ja Laatunen oli yksi tuon kolmikannan voimannäytteen arkkitehdeistä. Sopijoita olivat EK, KT, SAK ja STTK, vain korkeasti koulutettujen Akava jäi ulkopuolelle.

– Oli todella opettavaista neuvotella eläkeuudistuksesta. Etujen ja maksujen tasapaino ja eläkeiän hallittu nosto 65 vuoteen oli monimutkainen vyyhti, toteaa Laatunen.

Hän ei halua erityisesti kehua, mutta vertaa sitä sote-uudistukseen (ja sen edeltäjiin Paras-hankkeeseen ja suureen kuntauudistukseen), jota kaikki eduskuntapuolueet ovat päässeet yrittämään yli 16 vuoden ajan. Eläkeuudistus pääsi maaliin, sote odottaa yhä toteutumistaan.

– Kolmikannassa valtion osuus on poliitikkojen käsissä. Tulopoliittisissa kokonaisratkaisuissa ja kaikissa isoissa eläkeratkaisun kaltaisissa paketeissa pystytään ehkäisemään poliittisia ristiriitoja, joihin poliitikot helposti jäävät kiinni, Laatunen pohtii.

4 vuotta lyhyt aika

Työmarkkinaosapuolet kolmikannan osana ehkäisevät poliittisia ristiriitoja ja sovittavat yhteen ristikkäisiä pyyteitä senkin takia, että neuvottelijat tuntevat toisensa.

– Eduskuntavaalien väli, neljä vuotta, on lyhyt aika neuvottelutoiminnassa, jonka onnistumisen edellytys on luottamus. Siksi poliittisen koneiston rinnalle tarvitaan työmarkkinaosapuolet.

Laatunen tähdentää voimallisesti osapuolten keskinäistä luottamusta, jossa tilapäisiä heilahduksia – esimerkiksi hallituksen vaihtumisia – ei käytetä hyväksi.

– Ilman keskinäistä luottamusta ja pitkän linjan tietoa neuvottelutoiminnasta ei tule mitään, tiivistää Laatunen.

Poliittisen koneiston rinnalle tarvitaan työmarkkinaosapuolet.

Luottamuksen lisäksi Lasse Laatunen peräänkuuluttaa sitoutumista neuvotteluprosessiin. Mukana ei voi olla vain katsomassa, tuleeko itselle tai taustaryhmälle jotain myönteistä esiin.

– Täytyy olla tosissaan ja täysillä mukana, kun neuvotellaan. Täytyy haluta yhteisymmärrystä, jotta sopimus syntyisi. Sammutetuin lyhdyin ei tule mitään, sanoo Laatunen.

Hän viittaa esimerkiksi ns. työeläkeputken poistoon, josta työmarkkinaosapuolet eivät päässeet sopuun. Maan hallitus sopi sen sitten.

– Sopiminen tuo valtaa työmarkkinaosapuolille, jos ne pystyvät sopimaan. Minusta kyllä näyttää, että EK ja sen taustavoimat ovat kyllästyneet sopimaan. Vaikka oma valta vähenee, pidetään ilmeisesti tärkeänä, että ay-liikkeen valta myös vähenee, Laatunen toteaa.

Hän ei koskaan ottanut minkään puolueen jäsenkirjaa, vaikka tarjontaakin ajoittain oli. Hän halusi pysyä työmarkkinamiehenä. EK:n kannanotoissa hän on haistavinaan poliittista pyrkimystä, mikä ei ainakaan lisää sopimustoiminnan onnistumisen mahdollisuutta.

Paikallinen sopiminen ei autuus

Kyllästymisestä esimerkkinä Lasse Laatunen pitää Metsäteollisuuden ilmoitusta koko työehtosopimustoiminnan (TES) hylkäämisestä. Valtakunnallinen TES vaihtuu työnantaja- tai jopa tehdaskohtaiseksi sopimukseksi.

– En usko, että TES-toiminnan lopettaminen ja paikallinen sopiminen tuovat autuutta. Yritysten edustajia on vastassa kuitenkin samat ammattiliitot ja niiden edustajat.

Lähivuosien työmarkkinatoiminnassa hän näkee kaksi vaihtoehtoista kehityskulkua. Metalli- ja kemianteollisuuden tiellä väljennetään TESsejä, jolloin paikallistason sopiminen lisääntyy itsestään. Metsäteollisuuden tie on yrittää kerralla siirtää sopimustoiminta pakolla alatasolle.

– Vastapuolta ei voi neuvotteluissa valita. Siksi en usko, että Metsäteollisuuden valitsemalla tiellä on tungokseen asti seuraajia, Laatunen sanoo.

Vastapuolta ei voi neuvotteluissa valita. Siksi en usko, että Metsäteollisuuden valitsemalla tiellä on tungokseen asti seuraajia.

Hän katsoo levollisena hieman pidemmälle vuosissa eteenpäin.

– Uskon, että Suomen malli kestää nykyiset ilmakuopat ja hetkellisen epävarmuuden. Pienen maan vahvuutena on kuitenkin kyky neuvotella ja kyky sopia, toteaa Lasse Laatunen.