Julkisen sektorin säästöt tulevat yhteiskunnalle kalliiksi

Maan hallitus haluaa pienentää julkista sektoria ja järjestökenttää. Kuntien, hyvinvointialueiden, seurakuntien ja järjestöjen rahoitusta on leikattu isolla kädellä. Käytännössä tämä osuu työntekijöihin henkilöstövähennyksinä ja kansalaisiin palvelujen heikentymisenä.

KT:n tilastojen mukaan hyvinvointialueilta irtisanottiin viime vuonna 1300 ja kunnista 340 työntekijää, ja tahti vain kiihtyy. Järjestöistä joudutaan tänä vuonna vähentämään toista tuhatta työntekijää, ja osa järjestöistä joutuu lopettamaan toimintansa kokonaan.

Onko tässä tilanteessa järkevää toteuttaa näin mittavia irtisanomisia?

Samaan aikaan on tiedossa, että julkisen sektorin työntekijöistä eläköityy seuraavan kymmenen vuoden aikana noin kolmannes. Onko tässä tilanteessa järkevää toteuttaa näin mittavia irtisanomisia, vai voitaisiinko mahdollisessa sopeuttamisessa hyödyntää alkavaa eläköitymisaaltoa?

Suomessa on ajauduttu ennätystyöttömyyteen, ja nyt hallitus itse toimillaan kiihdyttää sitä. Jatkuva työttömyyden uhka on omiaan heikentämään kotimaista kulutusta, ja sitä kautta estämään talouden kasvua.

Julkinen sektori on merkittävä työllistäjä, joka mahdollistaa koko yhteiskunnan kaikki peruspalvelut.

Ministerit hokevat mielellään, ettei meillä ole enää varaa näin suureen ja kalliiseen julkiseen sektoriin. Unohtuu, että julkinen sektori on merkittävä työllistäjä, joka mahdollistaa koko yhteiskunnan kaikki peruspalvelut. Julkinen ja yksityinen sektori ovat myös niin monella tavalla kytköksissä toisiinsa, että hallituksen ylläpitämä vastakkainasettelu on täysin perusteetonta.

Politiikka on pelkistetysti veroista päättämistä eli mitä verotetaan, kuinka paljon ja mihin verotulot käytetään. Riittävät verotulot ja verojen kohdentaminen julkisiin investointeihin, palvelujen ostamiseen, julkisen sektorin palkkoihin, riittäviin tulonsiirtoihin ja järjestöjen avustuksiin palaa lyhentymättömänä suoraan kansantalouden kiertoon ja ruokkii kotimaista kysyntää ja sitä kautta työpaikkojen lisääntymistä ja talouskasvua.

Ylitöitä on tehtävä jatkuvasti, ja työuupumus uhkaa nurkan takana.

Kentällä työntekijöiden keskuudessa tunnelmat ovat epäuskoiset. Mihin työllistyy uudelleen 60-vuotias, 40 vuotta sairaalassa työskennellyt osastonsihteeri Forssasta? Samaan aikaan viesti töihin jääviltä työntekijöiltä on se, ettei työmäärästä enää selviä säännöllisen työajan puitteissa, vaan ylitöitä on tehtävä jatkuvasti, ja työuupumus uhkaa nurkan takana.

Tuhansien julkisen ja kolmannen sektorin työntekijöiden sysääminen työelämästä työttömyyteen on paitsi inhimillinen tragedia, myös kansantaloudellinen fiasko erityisesti nyt, kun yksityinen sektori ei pysty tarjoamaan korvaavia työpaikkoja kaikille tarvitseville eikä toimivaa uudelleenkoulutuspolkuakaan enää ole.

Työttömyyskulut ovat kunnille tikittävä aikapommi.

Kaiken lisäksi kasvavat työttömyyskulut ovat kunnille tikittävä aikapommi, eikä julkista sektoria tukevien järjestöjen alasajo vähennä palvelujen tarvetta, vaan käytännössä järjestöjen asiakkaat siirtyvät julkisen sektorin palvelujonoihin. Onneksi Suomen suuntaa voidaan ensi keväänä tarkistaa.

Pekka Kähkönen

Aluetoiminnan asiantuntija

Varsinais-Suomi ja Kanta-Häme
puh. 050 393 2057
pekka.kahkonen@jytyliitto.fi