Ilmoittautuminen käynnissä
Tutkija Satu Ojala:
Tutkija Satu Ojala kytkee yhteiskunnan myönteisen kehityksen ja työntekijöiden hyvinvoinnin malliin, jossa työehdoista sovitaan koordinoidusti, työehtosopimuksissa ja työpaikoilla yhteistoiminnassa. Hänen mukaansa työmarkkinakriitikot eivät ymmärrä pohjoismaisen koordinoidun sopimusmallin arvoa.
Tutkija Satu Ojala oli mukana tämän vuoden alussa julkaistussa selvityksessä Irti keskitetystä, kohti paikallista?, joka selvitti, onko Suomen työmarkkinamekanismi niin jäykkä kuin väitetään.
Ojalan, Paul Jonker-Hoffrénin ja Markku Sippolan selvityksen mukaan käsitys Suomen sopimusjärjestelmän jäykkyydestä on pääasiassa väärä, jos verrataan samankaltaisiin yhteiskuntiin.
Jos yleissitovuus purettaisiin Suomessa, voisi Saksasta, Ruotsista tai Tanskasta (verrokkimaat, joissa ei ole yleissitovuutta) tuoda Suomeen keskinäistä luottamusta työnantajien ja työntekijöiden välille.
Satu Ojala hieman ihmettelee poliittisia ja eri etujärjestöjen pyrkimyksiä irti yleissitovuudesta ja koko työehtosopimustoiminnasta (TES).
– Suomi on – tai ainakin on ollut – osa Pohjoismaista koordinoitua sopimusmallia. Suomessa koordinointi on hoidettu yleissitovuuden kautta. Ruotsissa ja Tanskassa taas työntekijät saavat osallistua enemmän yritysten hallintoon ja työntekijöillä on siellä joissain asioissa tulkintaetuoikeus, Ojala sanoo.
– Jos tämä koordinoitu sopimusmalli hylätään, menetetään paljon hyvin toimivaa sopimista.
Jos koordinoitu sopimusmalli hylätään, menetetään paljon hyvin toimivaa sopimista.
Lasse Ahtiaisen selvityksen mukaan Suomessa 84 prosenttia palkansaajista on työehtosopimusten piirissä (2017). Ruotsissa ja Tanskassa vastaavat luvut ovat 89 ja 82 prosenttia. Näissä maissa ei ole yleissitovuutta, vaan työnantajista suurempi osuus on järjestäytynyt. Luottamus neuvotteluiden vastapuoleen on siis hyvä. Haluaako Suomi pois tästä seurasta?
TES-järjestelmän haurastuminen tai poistuminen ei Satu Ojalan mukaan heikennä kaikkien asemaa työmarkkinoilla, päinvastoin.
– Niillä aloilla, joissa kilpaillaan työvoimasta, palkat ja työehdot oletettavasti paranevat, vaikka mentäisiin yrityskohtaiseen tai jopa henkilökohtaiseen sopimiseen.
– Mutta eri maista kertyneiden kokemusten perusteella nuorten, maahanmuuttajien ja matalasti koulutettujen – yleensä naisvaltaiset palvelualojen – työehdot heikkenisivät. Tämä lisäisi työmarkkinoiden eriytymistä, mitä ei pidetä yhteiskunnan etuna, sanoo Ojala.
Nuorten, maahanmuuttajien ja matalasti koulutettujen – yleensä naisvaltaiset palvelualojen – työehdot heikkenisivät.
Hän ottaa esimerkiksi Saksan, jossa vuosina 2002–2005 lain avulla toteutettiin ns. Hartz-reformit. Niillä pyrittiin kasvattamaan työvoiman tarjontaa leikkaamalla työttömyysturvan tasoa ja erityisesti sen kestoa sekä tehostamalla aktiivista työvoimapolitiikkaa.
Tämä lisäsi Saksassa heikosti palkattuja työsuhteita etenkin palvelualoilla, ja tutkimusten mukaan maassa jopa mediaanipalkat heikkenivät. Vaikka työllisyysaste oli korkea, kansalaisten ostovoima ei kehittynyt myönteisesti, eikä kansantalous vahvistunut työllisyyden kasvua vastaavasti.
– Saksan palkkajoustot eivät laskeneet olemassa olevia palkkoja, mutta uusien työsuhteiden palkkoja kylläkin. Ja mitä heikommassa asemassa oleva työläinen, sitä enemmän työehdot heikkenivät.
– Tämä malli köyhdyttää koko yhteiskuntaa eikä edistä kokonaisuudessaan väestön hyvinvointia. Saksassa repesi sekä tuloeroarvo että väestöryhmien välinen sosiaalinen etäisyys, Ojala toteaa.
Satu Ojala tekee paikallisen sopimisen lisäämisessä kaksi toisistaan eroavaa tietä: joko TES-järjestelmää väljennetään tai koko järjestelmä hylätään. TES-järjestelmän hylkäämisen seurauksia olisi vaikea arvioida.
– Yleissitovuuden ja TES-järjestelmän hylkääminen olisi hyppy tuntemattomaan. Missä silloin ratkotaan työriidat ja sovitaan työrauha? Riitojen käsittely siviilijuttuina voisi ruuhkauttaa tuomioistuimia, pohtii Ojala.
Tutkijana hän kannattaa hallitumpaa TES-järjestelmän kautta tapahtuvaa paikallista sopimista. Tämä tie on valittu myös hallitusohjelmassa. Siltä osin kuin paikallisella sopimisella tavoitellaan mahdollisuutta luopua alimmista taulukkopalkoista ja heikentää sopimusehtoja, ei Ojalan mukaan hyötyjänä ole ainakaan kansantalous.
Yleissitovuuden ja TES-järjestelmän hylkääminen olisi hyppy tuntemattomaan. Missä silloin ratkotaan työriidat ja sovitaan työrauha?
Suomessa valtaosa yrityksistä on pieniä, joissa uuden työntekijän palkkaaminen on iso investointiriski. Puhumattakaan uusien yritysten tai yksinyrittäjien ensimmäisen työntekijän palkkaamisesta. Ojalan mukaan työn teettäminen ostopalveluna, nollatuntisopimuksilla tai vuokratyönä sekä lomautusjärjestelmä tuovat tarvittavaa joustoa ja yrittäjäriskin hallittavuutta.
– Sopimusten alarajan heikentäminen tuntuu huonolta pyrkimykseltä. Ihmisten hyvinvoinnin kannalta pitäisi mieluummin lisätä turvaa työelämään. Työehtoja ei oikein voi enää heikentää monella pienipalkkaisella naisvaltaisella alalla.
– Haluammeko sellaisen tilanteen Suomeen, että vakituisessa mutta heikkolaatuisessa työsuhteessa oleva pienipalkkainen ihminen tai pariskunta voi vain haaveilla asuntolainan saamisesta tai muutenkaan säällisen elämän edellytysten turvaamisesta? Korkeampien asumiskustannusten alueillahan tämä on jo totta monen kohdalla, Satu Ojala toteaa.
Satu Ojala, 40, on tutkinut työoloja ja työuria vuodesta 2007 asti muun muassa Tampereen yliopiston palveluksessa Työsuojelurahaston ja Suomen Akatemian eri hankkeissa.
Väitöskirja Tampereen yliopistoon valmistui 2014. Ansiotyö kotona ikkunana työelämään käsitteli kotona työskentelyä ja sen yhteyttä hyvinvointiin. Nykyisin Ojala työskentelee yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa.
– Kaikki tittelit tohtorista dosenttiin ovat käytössä, mutta koko uran ajan olen ollut akateeminen pätkätyöläinen. Sikäli onnekas, etten ole jäänyt työttömäksi, vaan pätkiä on riittänyt.
– Saan myös määritellä itse hakemani ja johtamani tutkimuksen aiheet siten, että ne ovat työmarkkina- ja yhteiskuntapoliittisesti tärkeitä, toteaa Ojala.
Ojala asuu Hämeenkyrössä. Hän harrastaa kaskinauriiden kasvatusta ja monenmoista liikuntaa, muun muassa hiihtoa keväthangilla Lapissa perheensä kanssa. (JT)