Suomen valtio teki muutamia vuosia sitten odotetun ja tervetulleen päätöksen pelastajien koulutuspaikkojen lisäämisestä. Pelastusalan ja hyvinvointialueiden viesti oli tavoittanut päättäjät: pelastajia tarvitaan lisää. Tuolloin lähes kaikki hyvinvointialueet kipuilivat pelastajapulan kourissa ja kilpailivat osaajista.
Pelastusopiston ja sisäministeriön toteuttama, hyvinvointialueille suunnattu selvitys paljasti, että vuoteen 2032 mennessä tarvittaisiin 2 300 uutta pelastajaa. Selvityksen mukaan pelastajatarve aiheutui toimintavalmiuden nostamisen lisätarpeesta, pelastajien eläköitymisestä sekä pelastajien siirtymisestä alipäällystö- ja päällystötehtäviin työuran edetessä. Koulutuspaikkojen lisääminen on ollut siis täysin perusteltu ratkaisu.
Kentältä kantautuu nyt ristiriitaista viestiä. Vastavalmistuneiden pelastajien työllistyminen on heikentynyt. Vakinaisia virkoja on vähän tarjolla, määräaikaisuuksista luovutaan ja rekrytointeja lykätään. Totuus kuitenkin on, että pelastajapula ei ole kadonnut mihinkään muutamassa vuodessa.
Rekrytointeja hidastaa oletettavasti hyvinvointialueiden heikko taloustilanne tai ontuva henkilöstöpolitiikka – tai molemmat. Surullista on, jos valtion kouluttamat pelastajat eivät työllisty. Kenen tulisi huolehtia siitä, että hyvinvointialueet palkkaisivat valmistuvat pelastajat – hyvinvointialueiden työnantajina vai koulutuksen rahoituksesta vastaavan valtion?
Samaan aikaan kokeneiden pelastajien kuormitus työpaikoilla kasvaa, kun henkilöstövajetta yritetään paikata venyvillä työjärjestelyillä ja minimiehityksellä pelastusyksiköissä.
Työllistymisen epävarmuus vaikuttaa alan tulevaisuuteen. Kun koulutus ei johda työhön, motivaatio kouluttautua pelastajaksi heikkenee ja kiinnostus alaa kohtaan vähenee. Osaamista jää käyttämättä hukkaan heitettynä, kun valmistuneet siirtyvät muihin tehtäviin tai kokonaan pois alalta.
Samaan aikaan kokeneiden pelastajien kuormitus työpaikoilla kasvaa, kun henkilöstövajetta yritetään paikata venyvillä työjärjestelyillä ja minimiehityksellä pelastusyksiköissä. Eläköitymisen tahtikin kiihtyy lähivuosina, mutta mistä saadaan tilalle uusia ammattilaisia, kun heikko työllistyminen on ammatinvalintaa miettivien tuoreessa muistissa?
Puuttuvien työpaikkojen takia muihin töihin päätyneet tuskin palaavat alalle.
Pelastustoimen toimintakyky ei synny koulutusmääristä, vaan siitä, että ammattitaitoinen ja koulutettu henkilöstö työllistyy ja pysyy alalla.
Hyvinvointialueet vastaavat pelastustoimen järjestämisestä, ja niiden toimintaa ohjaavat lakisääteiset velvoitteet. Pelastuslaki määrittää tehtävät ja valmiusvaatimukset, mutta ei turvaa henkilöstön määrää tai urarakenteita. Tämä tarkoittaa, että alueet voivat täyttää lakisääteiset minimit ilman, että ne rakentavat kestävää henkilöstöpohjaa.
Pelastustoimen toimintakyky ei synny koulutusmääristä, vaan siitä, että ammattitaitoinen ja koulutettu henkilöstö työllistyy ja pysyy alalla. Jos pelastajien työllistymisen näkymät pysyvät synkkinä, vaarana on, että koulutuksen lisääminen jää irralliseksi toimenpiteeksi ja turvallisuutemme maksaa siitä hinnan.
Hyvinvointialueiden tulisi kertoa asukkaille säästöjen seurauksista. Mistä johtuu, kun pelastustehtävän aloittaminen viivästyi ja apu ei tullutkaan ajoissa paikalle? Kun säästöjen seurauksena toimitaan minimimiehistöllä ja toisinaan jopa vahvuudet alittaen, on tällä vaikutuksensa pelastuspalveluihin.
Palvelutason ja pelastustoimen suorituskyvyn huolestuttavasta heikentymisestä kertovat valvovan viranomaisen lisääntyneet huomautukset ja määrätyt uhkasakot.
Puheenjohtaja
puh. 050 591 2341 jonna.voima@jytyliitto.fi
Pelastusalan neuvottelupäällikkö
puh. 040 612 7616 pasi.jaakkola@jytyliitto.fi
Ammattiliitto Jyty edistää pelastusalan ammattilaisten, eli pelastustoimen, ensihoidon ja hätäkeskusten henkilöstön, työehtoja ja palkkausta.
Tutustu ammattialasivustoon, jolta löydät ajankohtaisia pelastusalan uutisiamme!