Työ ja perhe:
Työpaikkojen perheystävälliset käytännöt vaikuttavat suoraan niin nuorten perheellistymiseen, työhyvinvointiin kuin tasa-arvoon.
Aloitetaan hyvistä uutisista: Valtaosalla työntekijöistä työn ja perheen yhteensovittaminen sujuu hyvin! Monella työpaikalla lasten ja vanhemmuuden ajatellaan tuovan myös työelämään hyviä asioita, ja työelämän joustot ovat lisääntyneet etätyön yleistyttyä.
Samaan aikaan muun muassa työn kuormittavuuden lisääntyminen ja hoivavastuun kasaantuminen näkyvät työpaikoilla perhe-elämän ja työn yhteensovittamisen haasteina.
Kysyimme Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuspäälliköltä Johanna Närviltä ja Työterveyslaitoksen (TTL) vanhemmalta asiantuntijalta, CARE4CAREER-hankkeen projektipäälliköltä Mia Teräsaholta, millaisia haasteita työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyy ja miten niihin voi vaikuttaa omalla työpaikalla.
Työn kuormittavuuden lisääntyminen näkyy erityisesti naisenemmistöisillä aloilla ja julkisella puolella.
”Kolmannes pienten lasten vanhemmista kokee työn kuormituksen ylittävän sietokyvyn, mikä on jo todella rankka tulos”, Närvi viittaa esimerkkinä 1–2-vuotiaiden lasten vanhemmille toteutetun THL:n ja Kelan perhevapaakyselyn tuloksiin.
Työterveyslaitoksen tutkimuksissa on havaittu, että etenkin naisten kuormittuneisuuden hallintaa parantaa, jos työpaikalla on käytössä perheen ja työn yhteensovittamisen keinoja. Tällaisia voivat olla esimerkiksi helposti työnantajan kanssa sovittavissa olevat satunnaiset poissaolot ja työaikajoustot, kun esimerkiksi lapset tai ikääntyneet vanhemmat tarvitsevat erityistä tukea. Vuorotyötä tekevillä toimivaksi on nähty mahdollisuus vaikuttaa työvuoroihin. Myös omavalintainen lyhennetty työaika tai osa-aikatyö voivat helpottaa arkea.
Kolmannes pienten lasten vanhemmista kokee työn kuormituksen ylittävän sietokyvyn, mikä on jo todella rankka tulos.
”Nämä vaativat kuitenkin keskustelua työyhteisössä, ettei sitten osa kuormitu muiden poissaoloista vaan joustoja tarjotaan kaikille kunkin yksilöllisen tilanteen mukaan”, Teräsaho toteaa.
Perheystävällisten työpaikkojen tiedetään olevan vetovoimaisia ja tuloksellisia. Teräsaho listaa hyötyjä: työntekijät voivat hyvin, ovat motivoituneita ja työhönsä tyytyväisiä, sairauspoissaoloja on vähemmän ja vaihtuvuus vähäisempi, työpaikka tuottaa tulosta.
Nykytyöelämän kuormittavuus on kuitenkin ennen kaikkea iso rakenteellinen kysymys, johon ei ole yksinkertaisia ratkaisuja.
”Esihenkilön rooli on kuitenkin merkittävä. Työntekijöiden perheellistymistä voi tukea ihan sillä, että työntekijän ei oleteta olevan käytettävissä muulloin kuin työajalla ja varmistetaan, ettei työkuorma kasva liialliseksi”, Johanna Närvi muistuttaa.
Työntekijöiden perheellistymistä voi tukea ihan sillä, että työntekijän ei oleteta olevan käytettävissä muulloin kuin työajalla.
Toisinaan organisaatioilla on kirjattuna hyviä perheystävällisiä käytäntöjä, joita ei kuitenkaan todellisuudessa käytetä, toisinaan käytännöt puuttuvat kokonaan. Asia on tutkimuksissa huomattu syyksi jopa sille, mikseivät isät käytä pidempiä perhevapaita.
”Vaikka linjauksissa hyväksytään perhevapaan pitäminen, isät itse kokevat, että kukaan ei huolehdi siitä, miten heidän työnsä vapaan aikana hoituvat. He joutuvat hoitamaan työt joko ennen perhevapaalle jäämistä, sen jälkeen tai perhevapaalla ollessaan”, Närvi sanoo.
Äitien perhevapaat kestävät usein vähintään vuoden, joten siinä jo lähtökohtaisesti mietitään miten sijaisuus hoidetaan.
”Isien perhevapaat taas ovat yleensä olleet niin lyhyitä, esimerkiksi kolme viikkoa lapsen syntymän yhteydessä tai kuukausi pari, että monella työpaikalla ei ole ajateltu tarvittavan mitään erityisjärjestelyjä. Sitten töitä jaetaan työkavereille, jotka kuormittuvat, ja osa jää perhevapaalla olevalle työntekijälle itselleen.”
Jos johdossa näkyy miehiä pitämässä pidempiä perhevapaita, kannustaa se työntekijöitä jäämään perhevapaille.
Miesten perhevapaiden käyttö on vuonna 2022 toteutetun perhevapaauudistuksen jälkeen selvästi lisääntynyt ja on nyt noin viidennes käytetyistä vanhempainrahapäivistä. Isien vähäisempi perhevapaiden käyttö vaikuttaa kuitenkin edelleen tasa-arvoon työelämässä ja kotona. Asiantuntijoiden mukaan syinä ovat ainakin osin asenteet, perinteiset sukupuoliroolit ja se, ettei miesten pidempien perhevapaiden käyttöön ole vielä totuttu.
Johtamisella on iso rooli siinä, että isien perhevapaista tulisi arkea työpaikoilla. Se tarkoittaa esimerkiksi esihenkilöiden myönteistä suhtautumista perhevapaiden pitoon ja vaatii myös johtajien itsensä antamaa roolimallia.
”Jos johdossa näkyy miehiä pitämässä pidempiä perhevapaita, kannustaa se työntekijöitä jäämään perhevapaille”, Teräsaho toteaa.
Tämäkin on tutkittu juttu: nuoret aikuiset epäröivät perheen perustamista. Syiksi tilanteelle on tunnistettu ainakin työelämän epävarmuus, jaksamisen haasteet ja kokemus siitä, että perhe-elämä voi haitata työuraa. Ensin halutaan vakiinnuttaa omaa työuraa. Nuorten aikuisten psyykkinen kuormittuminen työelämässä on myös yleistynyt.
”Jos työ vie jo kaikki voimat, ajatus lapsen saamisesta voi tuntua mahdottomalta”, Närvi toteaa.
Jos työ vie jo kaikki voimat, ajatus lapsen saamisesta voi tuntua mahdottomalta.
Kyse ei ole vain lapsettomien valinnasta. Väestöliiton perhebarometrien ja THL:n FinLapset-kyselyn perusteella tiedetään, että työn ja perheen yhteensovittamisen ja vanhempana jaksamisen ongelmat saavat myös monet jo vanhemmaksi tulleet epäröimään seuraavaa lasta. Positiivista on, että perheystävällisen kulttuurin luomisen avulla voi helpottaa myös nuorten työntekijöiden mielenmaisemaa ja tulevaisuudenkuvaa.
”Tilannetta auttaa, jos työyhteisössä viestitään, ettei työntekijöiden odoteta antavan aivan kaikkea työlle ja ettei jää urakehityksestä jälkeen jos perheellistyy. Tai näytetään, että halutaan pitää hyvistä työntekijöistä kiinni, vaikka he olisivat perhevapailla ja jäisivät usein kotiin hoitamaan sairasta lasta.”
Työn ja perheen yhdistämisen haasteet eivät koske vain pikkulapsiperheitä. Myös ikääntyneiden hoivasta säästäminen ja julkisten palveluiden karsiminen näkyvät monen työssäkäyvän arjessa. Omaisten on osallistuttava hoitoon yhä enenevissä määrin.
Kun yksillä hoivaa kaipaa erityistarpeinen lapsi ja toisilla iäkäs läheinen, kolmansien arjessa vastuulla ovat molemmat. Lisäksi monet asuvat kaukana apua tarvitsevista ikääntyvistä vanhemmistaan. Omaisiaan hoitavien tilanne ei useinkaan ole töissä helppo.
”Tuplaruuhkavuodet-ilmiötä ei ole paljoakaan vielä tutkittu Suomessa eikä tietoa siten ole saatavilla”, Teräsaho kertoo ja nostaa esiin muutoinkin perheen ja työn yhdistämiseen liittyvien perhetilanteiden moninaisuuden. ”Kun puhutaan perheistä, se kattaa myös erilaiset perhemuodot aina lapsettomista esimerkiksi uus-, adoptio-, sateenkaari-, yhden huoltajan ja kahden kulttuurin perheisiin.”
Kun puhutaan perheistä, se kattaa myös erilaiset perhemuodot aina lapsettomista esimerkiksi uus-, adoptio-, sateenkaari-, yhden huoltajan ja kahden kulttuurin perheisiin.
Johanna Närvi ja Mia Teräsaho muistuttavat, että perhemyönteinen ilmapiiri hyödyttää kaikkia – ja sen luomiseen tarvitaan ihan kaikkia.
”Kyse on pitkälti myös johdon ja työtovereiden reaktioista perhe- ja hoivavastuisiin. Siitä, onko työyhteisön asenne myönteinen ja aidosti kannustava toisen vauvauutisten puolesta. Tai löytyykö joustoa, kun kyse on ikääntyvien omaisten hoivan tarpeesta”, Teräsaho toteaa.
Ei ole nimittäin helppoa olla työpaikan ensimmäinen isä, jolle tarvitaan perhevapaan ajaksi sijainen, jos esihenkilö ja kollegat pyörittelevät vain silmiään.
Lähteet: Työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmat ja palkkakartoitukset 2020 -raportti. Työ @ Elämä: Opas työpaikoille työn ja muun elämän yhteensovittamiseksi. Laboren selvitys vanhemmuuden kustannusten tasaisemmasta jakautumisesta. Poijula.