Työehtosopimusten yleissitovuuden tulevaisuus

Työsopimuslain 2 luvun 7 §:ssä säädetään työehtosopimusten yleissitovuudesta, ja kyseisen säännöksen mukaan työnantajan on noudatettava vähintään valtakunnallisen, asianomaisella alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen määräyksiä niistä työsuhteen ehdoista ja työoloista, jotka koskevat työntekijän tekemää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä.

Viime aikoina muiden alojen työnantajat ovat olleet halukkaita sopimaan työehtosopimuksista, jotka eivät täytä työsopimuslain mukaista yleissitovuuskriteeristöä. Esimerkiksi vuoden 2022 aikana metsäteollisuudessa sovittiin talokohtaisia ja liiketoimintakohtaisia työehtosopimuksia, joita sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta ei ole voinut vahvistaa yleissitoviksi muun muassa niiden pienen kattavuuden takia.

Yleissitovuuden puuttuminen muodostuu ongelmaksi niillä aloilla, joilla työnantajat eivät ole joko järjestäytyneitä tai ne eivät ole sopineet talokohtaisia työehtosopimuksia työntekijäliittojen kanssa.

Eli mikäli työehtosopimus ei kata vähintään 50 % järjestäytyneiden työnantajien työntekijöistä suhteessa alan kaikkiin työntekijöihin, työehtosopimusta ei voida pääsäännön mukaan vahvistaa yleissitovaksi. 50 % -säännöstä voidaan poiketa esimerkiksi silloin, kun tietyllä alalla on pieni järjestäytymisaste. Vahvistamislautakunta onkin vahvistanut työehtosopimuksia yleissitoviksi myös silloin, kun kattavuusaste on ollut selvästi alle 50 %.

Yleissitovuuden puuttuminen muodostuu ongelmaksi niillä aloilla, joilla työnantajat eivät ole joko järjestäytyneitä tai ne eivät ole sopineet talokohtaisia työehtosopimuksia työntekijäliittojen kanssa. Tällöin näiden työnantajien työntekijöihin ei sovelleta mitään työehtosopimusta, vaan työehdot määrittyvät työsopimusten ja työlainsäädännön perusteella, kuten vuosiloma- ja työsopimuslain nojalla.

Tämän takia olisikin tarpeen uudistaa työsopimuslakia siten, että myös pienemmän kattavuuden työehtosopimus voitaisiin vahvistaa entistä useammin yleissitovaksi silloin, kun kyseinen työehtosopimus olisi alansa suurin. Myös valtakunnallisuuskriteeri olisi tarpeen ottaa uudelleentarkasteluun.työsopimuslaki,

Toinen vaihtoehto olisi sallia talokohtaisten työehtosopimusten osittainen yleissitovuuden vahvistaminen aloilla, joilla on suuria työnantajia. Kolmantena vaihtoehtona olisi määrittää yleissitovuus työntekijöiden eikä työnantajien järjestäytymisen perusteella. Näillä lainsäädäntömuutoksilla varmistuttaisiin siitä, ettei työehtosopimuksettomia työpaikkoja syntyisi tulevaisuudessa enempää.

Jimi Paavola
Työmarkkinajuristi