Vaikuttaminen ja osallistuminen:
Kulutusvalinnat ja itselle merkityksellisten asioiden esiin nostaminen ovat monelle tärkeämpiä vaikuttamiskeinoja kuin puolueisiin tai yhdistyksiin kuuluminen. Miten nykypäivänä vaikutetaan?
Vaalien yhteydessä äänestysaktiivisuus ja äänestysprosentit herättävät säännöllisesti keskustelua ja huolta. Laskevat luvut eivät kuitenkaan kerro edustuksellisen demokratian tilasta ja hyvinvoinnista kovinkaan paljoa.
”Meidän pitäisi olla pikemminkin huolissamme yhteiskunnallisen päätöksenteon lukutaidosta ja etenkin sisäisestä kansalaispätevyydestä”, sanoo valtio-opin tutkijatohtori Aino Tiihonen Tampereen yliopistosta.
Sisäisellä kansalaispätevyydellä tarkoitetaan tunnetta siitä, että ymmärtää poliittista ja yhteiskunnallista päätöksentekoa ja niihin liittyviä asioita. Eli sitä, mitä yhteiskunnassa on meneillään. Ulkoisella kansalaispätevyydellä puolestaan viitataan siihen, miten kansalaiset kokevat poliittisen järjestelmän heijastelevan heidän näkemyksiään.
Jos tulee yhteiskunnallisesti aktiivisesta kodista, se saattaa kantaa aikuisuuteen asti.
Ihan helppoa kaiken ymmärtäminen ei ole. Tietoa tulee nykyisin todella runsaasti ja nopeaan tahtiin. On oltava varsin syvälliset tiedot ja taidot, jotta voi ymmärtää asiayhteyksiä ja kokonaisuuksia.
”Olin itse viime kevään vanhempainvapaalla enkä seurannut uutisointia samalla tavoin kuin normaalisti. Sain ihan oikeasti olla tarkkana ymmärtääkseni, mistä kaikessa oli kyse ja mikä vaikuttaa mihinkin”, Tiihonen sanoo.
Suomalaisilla on kansainvälisten vertailujen perusteella sisäinen kansalaispätevyys verrattain matalaa. Se näkyy jo 15-vuotiaissa.
”Kansalaispätevyyteen vaikuttavat esimerkiksi koulutustaso ja sosioekonomiset tekijät, etenkin perhetausta ja lapsuudenkoti. Jos tulee yhteiskunnallisesti aktiivisesta kodista, se saattaa kantaa aikuisuuteen asti.”
Periytyvä poliittisen osallistumisen passiivisuus ja eriarvoistuminen ovat huolestuttavia ilmiöitä. Koulutus yhdistettynä ikään ja sukupuoleen ovat merkittävimmin äänestysaktiivisuutta ohjaavia muuttujia. Jos verrataan korkeakoulutettuja nuoria naisia ja matalasti koulutettuja nuoria miehiä, erot osalllistumisessa ovat kymmeniä prosenttiyksiköitä.
”Trendi on huolestuttava. On paljon periytyvää ylisukupolvista passiivisuutta. Ei seurata yhteiskunnallisia asioita, ei ymmärretä niitä, eikä äänestäminen ja yhteiskunnallisten asioiden seuraaminen kuulu omaan elinpiiriin.”
Vuoden 2023 eduskuntavaalitutkimuksen mukaan nuoremmat, alle 50-vuotiaat ja etenkin alle 35-vuotiaat olivat aktiivisimpia erilaisissa osallistumismuodoissa. Äänestämisen ohessa he ottavat osaa järjestötoimintaan, kirjoittavat nimiä keräyksiin, jakavat poliittista ja yhteiskunnallista sisältöä sosiaalisessa mediassa. Heille myös kulutus- ja ostovalinnat ovat tärkeitä. Vanhemmatkin ikäryhmät ovat aktiivisia, mutta he osallistuvat ensisijaisesti äänestämällä.
On paljon periytyvää ylisukupolvista passiivisuutta. Ei seurata yhteiskunnallisia asioita, ei ymmärretä niitä, eikä äänestäminen ja yhteiskunnallisten asioiden seuraaminen kuulu omaan elinpiiriin.
Sosiaalisen median vaikuttamista Helsingin yliopistossa tutkiva dosentti Essi Pöyry kertoo, että äänestämättä jättämisellä on riskinsä. Jos tietyt väestöryhmät, esimerkiksi kouluttamattomat tai suomea tai ruotsia huonosti osaavat maahanmuuttajat jättävät äänestämättä, heille tärkeät asiat eivät välttämättä tule käsitellyiksi tai saa huomiota päättävissä pöydissä.
”Se lisää epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, joka voi johtaa myös kannattamaan äärimmäisiä vaihtoehtoja. Sosiaalinen media on tällaisessa hyvin tehokas: hätkähdyttävät asiat keräävät katselukertoja ja saavat huomion.”
Pöyryn mielestä yhteiskunnallinen keskustelu on politisoitunut viime vuosina paljon. Käsittelyssä on isoja kysymyksiä, jotka vaativat puolen valitsemista.
”Individualistinen vaikuttaminen on lisääntynyt. Monelle henkilökohtainen vaikuttamispaletti, kulutusvalinnat, luonnonsuojelu tai esimerkiksi eläinten oikeudet, on tärkeämpää kuin vaikkapa puolueisiin tai yhdistyksiin kuuluminen. Sosiaalinen media vaikuttamisen kanavana ja tiedonhankinnan lähteenä on syrjäyttänyt etenkin nuoremmissa ikäpolvissa perinteiset mediat täysin”, Pöyry sanoo.
Tutkimuksista tiedetään, että suurin osa alle 35-vuotiaista hankkii valtaosan uutisista ja ajankohtaistiedosta sosiaalisen median kanavista. Lineaarinen televisio ja printtimedia ovat lähinnä vanhempien ikäluokkien kanavia. Sosiaalisen median influenssereilla ja erilaisilla vaikuttajamedioilla on suuri vaikutus etenkin nuorempiin ikäpolviin. Myös vaalikampanjat ovat siirtyneet yhä enemmän sosiaaliseen mediaan.
”Muutos on ollut suuri vuosien 2019 ja 2023 eduskuntavaalien välillä. Eikä huippua ole todennäköisesti edes nähty”, Tiihonen sanoo.
Perinteiset mediatkin ovat nykyisin hybridimedioita. Uutisaiheita syötetään esimerkiksi lehtien sosiaalisen median alustoille, ja suosituimmat aiheet nousevat takaisin lehden sivuille ja jälleen takaisin sosiaaliseen mediaan. Huomiot ja keskustelut kiertävät.
Etenkin naisten osalta tiedetään, että vaalihäirintä ja pelko ikävästä julkisuudesta pidättelee heitä astumaan esimerkiksi vaaleissa ehdolle. Sosiaalisessa mediassa on helppo heittää lokaa toisten niskaan.
Sosiaalisen median algoritmit ohjaavat, mitä näemme päätelaitteistamme. Yhteiskunnalliset aiheet ovat harvoin yhtä koukuttavia kuin julkkisjuorut tai kissavideot. Se johtaa aihealueiden ja tietosisältöjen kapenemiseen. Vaikka osa meistä seuraakin asioita laaja-alaisesti, erot ihmisryhmien välillä ovat suuret.
”Tässä on suuri poliittisen osallistumisen eriarvoistumisen ja polarisoitumisen riski. Jos tietoa yhteiskunnallisista asioista on alun perinkin vähän ja ensisijaiset tai jopa ainoat tiedonhankintakanavat ovat sosiaalisen median alustoja, tieto voi olla hyvin kapeaa ja vääristynyttä”, Tiihonen sanoo.
Pöyry nostaa esiin myös sosiaalisen median muita ikäviä puolia: anonymiteetti ja aidon vuorovaikutuksen puute helpottavat kertomaan mielipiteitä, joita ei muuten lausuisi ääneen.
”Etenkin naisten osalta tiedetään, että vaalihäirintä ja pelko ikävästä julkisuudesta pidättelee heitä astumaan esimerkiksi vaaleissa ehdolle. Sosiaalisessa mediassa on helppo heittää lokaa toisten niskaan.”
Toisaalta sosiaalinen media voi tuoda asioita vähemmän seuraavia vaaliuurnille.
”Vaalien alla on huomattu, että taitavasti somea käyttävät poliitikot ovat saaneet ääniä erityisesti niiltä ihmisryhmiltä, jotka eivät välttämättä seuraa perinteisiä medioita.”
Perinteisesti päätöksenteko on ollut Suomessa kompromissihakuista. On totuttu siihen, että eri osapuolet keskustelevat tiukastikin, mutta lopulta haetaan yhteinen näkemys, johon kaikki sitoutuvat. Nyt vaikuttaa siltä, että vanhat toimintatavat olisi unohdettu ja siirrytty yksipuoliseen sanelupolitiikkaan. Tämä on herättänyt huolta ja kiukkua työntekijäliitoissa ja työntekijöissä.
Keväällä 2024 työntekijäpuoli järjesti useita mielenilmauksia ja mielenosoituksia, joissa otettiin vahvasti kantaa hallituksen epäoikeudenmukaisiksi koettuihin päätöksiin. Hallituksen ja työnantajaliittojen päätä mielenosoitukset eivät kääntäneet. Mielenilmausten järjestämistäkin haluttiin rajoittaa.
”On aika masentava ajatus, ettei kansalaisten yhteiskunnallisella aktiivisuudella olisi edustuksellisessa demokratiassa vaikutusta. Etenkin kun edustuksellinen demokratia perustuu kansalaisten säännölliseen poliittiseen osallistumiseen ja aktiivisuuteen”, Tiihonen sanoo.
Vaikka mielenosoitus ei suoraan muuttaisi esimerkiksi hallituksen linjauksia, vaikutus voi näkyä muussa viranomaistoiminnassa.
Se ei myöskään edistä kansalaispätevyyttä ja poliittista itsevarmuutta, jos kokee tärkeäksi osallistua ja vaikuttaa, mutta osallistumisella ei ole merkitystä. Ainakaan se ei lisää intoa osallistua.
Mielenosoituksilla ja mielenilmauksilla on tutkijoiden mukaan tästä huolimatta merkitystä. Osallistuminen yhdessä muiden kanssa tärkeäksi koetun asian ajamiseen ja esille tuomiseen lisää yhteisöllisyyttä. Se parantaa myös me-henkeä etenkin jos tilaisuus nousee esiin medioissa ja somessa.
Pöyry vertaa mielenosoituksia kuluttajaboikotteihin, joiden vaikutus voi olla epäsuora.
”Vaikka mielenosoitus ei suoraan muuttaisi esimerkiksi hallituksen linjauksia, vaikutus voi näkyä muussa viranomaistoiminnassa. Esimerkiksi Helsingin kaupunki päätti pitää lastensuojelun jälkihuollon ikärajan ennallaan hallituksen leikkauksista huolimatta”, Pöyry sanoo.
”Ja vaikutus voi näkyä myös jälkikäteen, seuraavissa vaaleissa”, Tiihonen jatkaa.
Lue myös:Valveutunut skeptikko vai arjen sohvavaikuttaja – millainen vaikuttaja olet?
Miten jytyläiset vaikuttavat, ja mitä he toivovat liitolta?
Ay-liikkeen uudet muuvit