Mitä on sensitiivisyys lastenkasvatuksessa? Onko se sitä, että tehdään aina niin kuin lapsesta tuntuu hyvältä? Vai onko sensitiivisyys sitä, että suhtaudutaan lapsen tunnetiloihin myötätuntoisesti?
Mahtuuko sensitiiviseen kasvatukseen lapsen itku, suuttumus ja muut vaikeat tunteet? Vai tuleeko lapsen olla vain hyvällä päällä koko ajan?
Sensitiivisessä lastenkasvatuksessa suhtaudutaan sensitiivisesti lapsen tunteisiin. Jos lapsi on sairaana tai väsynyt, vanhempi huomaa sen ja lukee lapsen merkkejä. Aikuinen osaa toimia niin, että lapsi saa tarvitsemansa tuen. Jos lasta harmittaa, otetaan harmitus vastaan ja lohdutetaan. Jos harmitus liittyy johonkin asetettuun rajaan, odotetaan että lapsi on rauhoittunut ja jutellaan siitä, miksi raja on asetettu.
Sensitiivisyyteen kuuluu myös tunteiden nimeäminen: ”Suututtaako sinua? Onko sinulla ikävä? Ai tänään et halua äitiä ja sinua harmittaa, kun haluaisit olla isän kanssa? Tehdään tämä kuitenkin yhdessä, ja sitten voit mennä antamaan isälle halin.”
Sensitiivinen kasvatus on myötätuntoista kasvatusta, jossa lapsen tarpeet ja tunteet huomioidaan, mutta ei anneta niille valtaa. Sen sijaan siinä opetellaan yhdessä tuntemaan tunteita ja sietämään niitä vaikeitakin, kuten pettymys, viha tai suru. Aikuisen ei tarvitse pitää lasta hyvällä tuulella.
On tärkeää oppia yhdessä lapsen kanssa riemuitsemaan uuden oppimisesta sekä huomioimaan itsensä, ystävät ja perheenjäsenet. Aikuinen kuitenkin päättää esimerkiksi sen, että hanskoja tarvitaan kylmällä, mutta ottaa tyynesti vastaan lapsen tunteet ja ymmärtää. ”Ne tuntuvat inhottavalta, mutta niitä tarvitaan kylmällä säällä. Ai siellä olikin lappu, joka häiritsee, leikataan se pois. Ja nyt hanskat käteen ja leikkimään.” Voimakkaat tunteet valtaavat koko kehon niin lapsella kuin aikuisellakin välillä, mutta haihtuvat myös kuin pilvet taivaalta.
Lasta voi tukea kasvamaan osaksi omaa perhettä ja muuta yhteisöä sekä ottamaan muut ja myös omat tarpeet huomioon. Se lähtee siitä, että aikuinen tunnistaa lapsen oppimisen, tarpeet ja tunteet.
Tätäkin tärkeää työtä – sensitiivistä kasvatusta ja tunteiden sanoittamista – me varhaiskasvatuksen ammattilaiset teemme joka päivä kasvattaessamme lapsista yhteiskunnan jäseniä.
Anu Aaltonen, varhaiskasvatuksen opettajaAmmattiliitto Jytyn kasvatuksen ja koulutuksen ammattialaryhmä