Kunnissa, kuntayhtymissä ja kuntien omistamissa yhtiöissä on merkittävä joukko työssäkäyviä, joille työnantaja ei tarjoa sairaanhoitopalveluja, kuten yleislääkärin vastaanottoa työterveyden kautta. Työterveyshuollon laajuus vaihtelee voimakkaasti työnantajittain, mikä asettaa työntekijät hyvin eriarvoiseen asemaan. Ammattiliitto Jytyn sosiaali- ja terveysalan ammattialatyöryhmä haluaa nostaa julkiseen keskusteluun työterveyshuollon tilan ja merkityksen.
Lain mukaan työnantajan on järjestettävä ennaltaehkäisevä työterveyshuolto, jonka tavoitteena on mm. työhön liittyvien sairauksien ehkäisy. Sairaanhoitopalvelujen järjestäminen on lain mukaan kuitenkin vapaaehtoista ja työnantajan ei tarvitse järjestää edes yleislääkärin vastaanottoa.
Valitettavasti merkittävälle osalle kunta-alan työntekijöistä tämä tarkoittaa sitä, että kontaktia työterveyshuoltoon ei ole muutoin kuin työn edellyttämissä rokotuksissa ja ammattialasta riippuen 2–5 vuoden välein tehtävissä määräaikaistarkastuksissa. Mieleen herää kysymys, kuinka voi tehdä ennaltaehkäisyä, jos työterveyden tilanne on näin heikko.
Jos sairaanhoitopalvelut kuuluvat työterveyden piiriin, todellisuus on osoittanut, että lääkärin saa usein varattua vasta monen viikon päähän. Akuutissa tilanteessa täytyy käytännössä kääntyä terveyskeskuksen tai yksityislääkärin puoleen. Tällöin hämmästellään, miksi kuormitetaan terveyskeskusta, kun henkilöllä on työnantajan tarjoama työterveyshuolto.
Työterveyden tilaa on heikentänyt osaltaan työnantajalle palautuksena myönnettävän sairaanhoidon Kela-korvauksen pieneneminen vuoden 2020 alussa. Tällöin painopistettä haluttiin siirtää ennaltaehkäisevään suuntaan. Tarkoitus on ollut periaatteessa hyvä, mutta tosiasiassa työterveyspalvelut ovat heikentyneet.
Mikäli työterveyden palveluissa tyydytään minimaalisiin lakisääteisiin palveluihin, työntekijät hankkivat itse sairaanhoitopalvelut. Tämä on monelle haaste huonosti toimivan perusterveydenhuollon vuoksi. Lisäksi omakustanteiset palvelut esimerkiksi yksityiseltä lääkäriasemalta ovat taloudellisesti merkittäviä erityisesti matalapalkkaisille kunta-alan työntekijöille. Terveyspalvelut voivat olla myös toisessa kunnassa kuin itse työpaikka, jolloin lääkärille hakeutuminen vaatii usein poissaoloa työstä.
Työnantaja määrittelee, mitkä palvelut kuuluvat työterveyden piiriin. Esimerkiksi työfysioterapeutille voi päästä muutaman kerran vuodessa, joka on liian vähän, jos on vaikeita tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Useimmiten työterveyshuollon kautta lääkärillä, terveydenhoitajalla ja työpsykiatrilla käynnit eivät ole työaikaa, kuten eivät myöskään terveyskeskuksessa tai yksityisellä lääkäriasemalla käynnit. Ainoastaan määräaikaisiin työterveystarkastuksiin saa osallistua työajalla.
Puutteelliset työterveyspalvelut voivat johtaa siihen, että sairauksia ei löydetä riittävän varhaisessa vaiheessa. Työkyky voi olla sairauden löytyessä jo heikentynyt ratkaisevasti. Perussairaudet, jotka ovat huonossa hoitotasapainossa, heikentävät työkykyä. Yleisten kansansairauksien löytyminen myös viivästyy, kun säännöllisiä kontrolleja ei ole.
Työterveyslaissa määritellään, että työuran eri vaiheet pitää huomioida. Valitettavasti käytännön työterveydessä tämä ei tule millään muotoa huomioiduksi. Esimerkiksi ikääntymistä ja työssä jatkamista ei tueta ollenkaan. Kuitenkin iän karttuessa työkyky ja työssä jaksaminen heikentyy väistämättä. Tämä kaikki on ristiriidassa sen kanssa, että työuria halutaan pidentää.
Leena Pasanen Ilse-Marie Österman Ammattiliitto Jytyn sosiaali- ja terveysalan ammattialaryhmän jäsenet