Golf tyhjentää pään työajatuksista

Serkkujen houkuttelusta se lähti. Yläasteikäinen Joonas Haapakoski meni golfleirille ja hankki green cardin eli golfin ajokortin, joka mahdollistaa golfklubiin liittymisen.

Nuorelle Haapakoskelle tempoltaan rauhallinen laji oli mukavaa vastapainoa kilpatason jääkiekolle. Nyt Orimattilan kaupungin nuorisopalvelupäällikkönä työskentelevä jytyläinen tyhjentää golfin avulla päänsä työajatuksista.

– Kentällä ei voi ajatella mitään muuta kuin sitä, mitä tekee siinä hetkessä.

Laji edellyttää Haapakosken mukaan hyvää kuntoa ja rytmiikkaa. Myös sosiaaliset taidot tulevat tarpeeseen, sillä kentällä ollaan paljon tekemisissä muiden ihmisten kanssa.

Haapakosken tasoitus on 9, mitä hän itse pitää ”aika hyvänä”. Hole-in-onea mailasta ei vielä ole lähtenyt.

Jytyläinen pitää siitä, että golfissa kilpaillaan ennen kaikkea itseä vastaan. Itsensä haastaminen pitää jännitystä yllä.

– Tänään voin olla ihan huippugolfari ja huomenna en osaa lyödä koko palloa.

Koska golfarin pitää epäonnistuneen lyönnin jälkeen kyetä kasaamaan itsensä, laji on väistämättä opettanut rauhallisuutta. Haapakoski kertoo hyötyneensä tästä myös työelämässä.

– Päällikön tehtävässä joutuu välillä puhaltelemaan ja miettimään, mitä sanoo.

Parhaimmillaan golf on kauniina kesäpäivinä, jolloin Haapakoski nauttii ulkoilusta pelikavereidensa seurassa. Huonoja puolia lajissa on oikeastaan vain yksi: omien ja kavereiden pallojen etsiminen.

– Välillä tuntuu, että olen enemmän metsässä kuin väylällä.

Haapakosken kotikenttä sijaitsee Hollolan Messilässä. Hän luonnehtii kenttää Päijät-Hämeen parhaaksi.

– Se on haastava. Muotoja on paljon, mikä vaatii lähipeliltä paljon. Mutta kun siellä oppii pelaamaan, pärjää hyvin.

Haapakoski ei pidä itseään erityisen aktiivisena kenttien kiertäjänä, mutta joskus hän tekee kesäreissuja kavereidensa kanssa. Ulkomaille asti golf ei ole Haapakoskea vienyt, mutta sekin haave on alkanut itää.

– Olisi kiva päästä joskus vaikka Espanjan kentille.