Työllisyyspalvelut tarvitsevat työrauhaa ja rahoitusta – ”Kun kaikesta leikataan, se näkyy asiakkaissa”

Työllisyyspalvelujen siirtymisestä kunnille on kulunut pian kaksi vuotta. Palvelujen järjestämisvastuu vaihtui valtion TE-toimistoilta kuntien 45 työllisyysalueen tehtäväksi vuoden 2025 alussa. Samalla kunnat ja kuntayhtymät tulivat valtion henkilöstön työnantajiksi.

Uudistuksessa työllisyyspalvelujen henkilöstöä kuormittivat useat samanaikaiset muutokset: työehdot ja palkkausjärjestelmä muuttuivat, ja organisaatioita rakennettiin uudelleen. Heikentynyt työllisyystilanne lisäsi asiakasmääriä ja kasvatti työpaineita.

– Vaikka oma työ olisi perusluonteeltaan samaa kuin ennen, uudessa organisaatiossa toimiminen on vaatinut henkilöstöltä paljon opettelua, sanoo THHL Häme Jyty ry:n  puheenjohtaja Marika Englund. Jytyläiseen yhdistykseen kuuluu Hämeenlinnassa ja sen ympäristökunnissa toimivan TyöHäme-työllisyyspalvelun henkilöstöä.

– Esimerkiksi rahoituksen ja toimintamallien osalta on iso ero siinä, miten palvelut toteutettiin valtiolla ja miten ne nyt tehdään kunnissa, Englund perustelee.

Asiakkaiksemme on tullut ihmisiä, joiden ensisijainen avuntarve liittyy muuhun kuin työllistymiseen.

Jyväskylän työllisyyspalveluissa omavalmentajana työskentelevä Jytyn luottamusedustaja Jarno Hartikainen kuvaa muutosta valtavaksi ja muistuttaa, että se on edelleen kesken.

– Organisaatio on joutunut ottamaan uusia asioita haltuun nopeasti ja muuttuvilla aikatauluilla. Monessa tilanteessa valtion taloudellinen tuki olisi helpottanut työmäärän hallintaa, Hartikainen sanoo.

Moni työntekijä ja esihenkilö on joutunut joustamaan tavallista enemmän, jotta työllisyysalueen toiminta on saatu organisoitua ja asiakaspalvelu sujumaan.

– Toimintaa ovat vaikeuttaneet eniten tietojärjestelmien muutokset yhdessä hyvinvointialueen muutosten kanssa. Onneksi esihenkilöt ovat tunnistaneet tuen tarpeen ja pyrkineet yhtenäistämään toimintatapoja, Hartikainen kertoo.

Jyty kyseenalaistaa työaikamuutoksen

Työllisyyspalvelujen henkilöstön edunvalvonnassa keskeisiä kysymyksiä ovat viimeisen kahden vuoden aikana olleet työaikamuodon määrittäminen, palkkauksen oikeudenmukaisuus ja henkilöstön kuuleminen.

Moni kuntatyönantaja on yksipuolisesti siirtänyt valtiolta siirtyneitä työllisyyspalvelujen työntekijöitä yleistyöaikaan, mikä on pidentänyt viikkotyöaikaa kahdella tunnilla. Työehtosopimuksen työaikamuotoa koskevien määräysten tulkinnasta on käyty paikallisneuvotteluja usealla alueella.

– Jyty on vienyt työaikamuotokiistoja keskusneuvotteluihin. Jos kiistat eivät ratkea neuvotteluissa, käsittelyä voidaan jatkaa työtuomioistuimessa, edunvalvontajohtaja Jukka Maarianvaara kertoo.

Erilaisiin järjestelmiin tehdään aiempaa enemmän kirjauksia, mikä vie aikaa varsinaiselta asiakastyöltä.

Jäsenten palautteen mukaan työllisyysalueiden erilaiset toimintatavat näkyvät esimerkiksi siinä, kuinka paljon asiakkaita yksittäisellä työntekijällä on vastuullaan.

– Asiakasmäärät vaihtelevat paljon. Osalla henkilöstöstä työmäärä on liian suuri. Myös hallinnollinen työ on lisääntynyt. Erilaisiin järjestelmiin tehdään aiempaa enemmän kirjauksia, mikä vie aikaa varsinaiselta asiakastyöltä, Maarianvaara kuvailee.

Asiakastyölle tarvitaan aikaa

Jytyn jäsenkyselyssä työllisyyspalvelujen ammattilaiset kertoivat suurten asiakasmäärien lisäksi niukoista henkilöstöresursseista ja asiakkaiden vaikeutuneista elämäntilanteista (lue asiantuntija- ja ICT-alan kyselystä tarkemmin).

Vastuut, työnjako ja toimintatavat ovat paikoin epäselviä. Työn vaativuutta ei myöskään aina tunneta kuntaorganisaatioissa. Lisäksi lainsäädännön ja organisaation muutokset sekä vähäiset vaikutusmahdollisuudet lisäävät epävarmuutta.

Samaan aikaan työllisyyspalveluissa työskentelevät kokevat työnsä merkitykselliseksi ennen kaikkea siksi, että he voivat kohdata asiakkaita ja nähdä näiden pääsevän elämässään eteenpäin.

– Autan yhteiskuntamme haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä, kuten pitkäaikaissairaita ja pitkäaikaistyöttömiä, löytämään tiensä sekavassa palvelu- ja etuusjärjestelmässä sekä byrokratiaviidakossa, kuvailee yksi jäsenkyselyyn vastannut.

Työolot vaihtelevat alueittain

Marika Englund on seurannut työllisyyspalvelujen organisaatiomuutosta erityissuunnittelijan työssään ja toiminut aiemmassa ammattiliitossa valtakunnallisena varapääluottamusmiehenä. Hän tunnistaa Jytyn jäsenten kuvaamat epäkohdat, mutta muistuttaa, että työolot ja arjen sujuvuus vaihtelevat paljon työllisyysalueiden välillä.

Työllisyyspalvelujen asiantuntijatyöhön vaikuttaa se, että työllisyysalueet toimivat varsin itsenäisesti.

– On todella hyviä työpaikkoja, joissa henkilöstö on tyytyväistä ja asiakkaat saavat palveluja. Toisaalla kokemukset voivat olla aivan päinvastaisia, Englund sanoo.

Myönteisiä uutisia kuuluu esimerkiksi Joensuusta, jossa työllisyyspalvelujen henkilöstö antoi työtyytyväisyyskyselyssä myös hyvää palautetta.

– Vastauksista näkee, että ihmisiä edelleen painavat muutokset työnkuvissa, työolosuhteissa ja työajassa. Kuitenkin moni asia koetaan positiivisesti. Esimerkiksi työntekijöiden ja esihenkilöiden välillä on luottamusta. Se on tärkeää, koska silloin vaikeita asioita on helpompi käsitellä, sanoo pääluottamusedustaja ja työsuojeluvaltuutettu Jukka-Pekka Mattila.

Kehittäminen edellyttää työrauhaa ja rahoitusta

Työllisyyspalveluja tulisi Marika Englundin mielestä nyt kehittää rauhassa osana kuntien toimintaa, kun vastuu kerran on päätetty antaa kunnille.

– Kehittäminen vie aikaa, eikä valmista tule hetkessä. On myös annettava aikaa arvioida, miten uudistuksessa on onnistuttu.

Englundin mielestä työllisyyspalvelujen henkilöstön kuormitusta lisäävät tällä hetkellä erityisesti sosiaaliturvan kiristykset sekä hyvinvointialueiden ja järjestöjen rahoitusleikkaukset.

– Kun kaikesta leikataan, se näkyy työllisyyspalvelujen asiakkaiden tilanteissa. Osalla elämä on tosi sekaisin. Hallitus on leikannut paljon tukea tarvitsevilta ihmisiltä. Asiakkaiksemme on tullut ihmisiä, joiden ensisijainen avuntarve liittyy muuhun kuin työllistymiseen.

Henkilöstöllä on todella paljon osaamista. Sitä pitäisi arvostaa ja hyödyntää.

Työllisyysalueet tarvitsevat riittävästi rahoitusta palvelujen tuottamiseen ja henkilöstöresursseihin.

– Haluan uskoa, että tämä lähtee toimimaan. Tarvitsemme kuitenkin työrauhaa ja vakautta, Englund sanoo.

Jarno Hartikaisen mukaan erilaisista vaikeuksista ja talouden niukkuudesta huolimatta sekä työntekijät että esihenkilöt ovat saaneet kehitettyä toimintaa.

– Tulevaisuudessa yksi suurimmista haasteista on varmasti rahoituksen riittävyys. Miten lakisääteiset työllisyyspalvelut turvataan kuntien rahoituksen pienentyessä ilman että kuntatalous kuormittuu liikaa?

– Rahoitus vaikuttaa suoraan henkilöstön määrään ja sitä kautta koko ammattikunnan jaksamiseen, Hartikainen pohtii.

Jukka-Pekka Mattila toivoo, että asiakastyötä tekevien ammattilaisten kokemusta hyödynnetään kehittämisessä enemmän.

– Henkilöstöllä on todella paljon osaamista. Sitä pitäisi arvostaa ja hyödyntää koko organisaation hyväksi. Olennaista on, että henkilöstöä kuunnellaan aidosti, Mattila sanoo.