Konsultoiva koulunkäynninohjaaja tukee lapsia ja luokkia kiperimmissä tilanteissa

Syyskuisena maanantaina mikkeliläinen Maarit Lintunen on aloittanut työpäivänsä Kalevankankaan koululla ja vaihtanut kesken päivän Lähemäen koululle toiselle puolelle Mikkeliä. Tilanne on tyypillinen, sillä Lintusen työmaahan konsultoivana koulunkäynninohjaajana kuuluu koko eteläsavolainen kaupunki.

– Minulla ei ole kiinteää työpistettä tai työpaikkaa, vaan työmaatani ovat Mikkelin kaikki peruskoulut ykkösestä kuutoseen, mukaan lukien Haukivuori, Anttola, Ristiina ja lähikylät, Lintunen kertoo.

Usein tilanteet ovat hyvin haasteellisia ja pitkittyneitä. Takki tyhjänä saa tulla monena päivänä kotiin.

Konsultoivan koulunkäynninohjaajan tehtävänä on tulla apuun kaikkein haastavimmissa tilanteissa, kun kaikki mahdollinen on jo kokeiltu. Lintusen lähiesihenkilönä toimii erityisluokanopettaja, jonka kautta kulkevat kutsut tulla apuun eri kouluille tarpeen mukaan.

– Usein tilanteet ovat hyvin haasteellisia ja pitkittyneitä. Takki tyhjänä saa tulla monena päivänä kotiin.

Maija Poppasta odotetaan paikalle

Lintusta pyydetään paikalle yleensä silloin, kun luokassa on jokin ongelma. Kyse voi olla oppilaan tarvitsemasta tuesta, johon luokan oman erityisopettajan ja koulunkäynninohjaajan resurssit eivät riitä. Tehtävänä on myös ohjata tarvittaessa opettajaa ja koulunkäynninohjaajaa.

– Alkuun toimin tilanteissa ikään kuin tarkkailijana, jolloin minun on helpompi nähdä ongelmatilanteet ja löytää ratkaisukeinoja tavallaan ulkopuolisen silmin. Saatan esimerkiksi kertoa ohjaajalle, miten vaikeaa tilannetta kannattaa lähestyä tai minkälaisia menetelmiä voisi käyttää. Kyse ei ole siis aina vain lasten ohjaamisesta.

Joskus ongelmat saattavat ratketa pienillä käytännön jipoilla, esimerkiksi istumapaikkojen siirtämisellä. Aina tilanteet eivät kuitenkaan ole näin helppoja.

– Välillä tuntuu, että minun odotetaan olevan Maija Poppanen, joka saapuu sateenvarjon ja taikasauvan kanssa paikalle ja kertoo, mitä pitää tehdä. Ei minulla kuitenkaan ole valmista ohjekirjaa ongelmien ratkaisemiseen.

Tärkeintä onkin yhdessä miettiä, mistä ristiriidat syntyvät ja yhteisen ymmärryksen pohjalta rakentaa toimivaa ratkaisua.

Työhistoriaa koulukodista sairaalaopetukseen

Maarit Lintunen, 52, on koulutukseltaan koulunkäynninohjaaja sekä lasten ja nuorten erityisohjaaja. Lisäksi hän on kouluttautunut muun muassa neuropsykiatriseksi valmentajaksi, nuorten psyykkiseksi valmentajaksi sekä TRT-menetelmäohjaajaksi.

Työhistoria koulunkäynninohjaajana ulottuu vuoteen 1994, jolloin Lintunen aloitti työt mikkeliläisessä Vanamon erityiskoulussa kehitysvammaisten lasten parissa. Työuransa aikana hän on työskennellyt myös koulukodissa ja autismiluokassa.

– Koulukodissa putkaan laittamiset ja hatkasta hakemiset tulivat tutuksi, Lintunen muistelee.

Koulukodissa putkaan laittamiset ja hatkasta hakemiset tulivat tutuksi.

Työskenneltyään pitkään ohjaajana perusopetuksessa erityisopetuksen pienryhmissä Lintuselle tuli kaipuu vauhtiin ja uusiin haasteisiin, ja hän siirtyi töihin sairaalaopetukseen.

– Sairaalaopetuksen oppilaat ovat erikoissairaanhoidon asiakkaita, esimerkiksi vaikeiden mielenterveyden tai neuropsykiatristen haasteiden vuoksi. He ovat oppilaita, joiden koulunkäynti ei enää omassa lähikoulussa onnistu useista kokeilluista tukitoimista huolimatta. Sairaalakoulu oli työpaikkana aivan oma maailmansa.

Lapset ja kasvatus muutoksessa

Lintunen pitää työstään, eikä kaipaa niin sanottuun tavalliseen koulunkäynninohjaajan työhön. Vaikka työ motivoi, se on usein raskasta. Pahinta on yksinäisyys.

– Muut työskentelevät koulussa kokoaikaisesti. Minulla ei ole työpäivänä sitä ’lähintä työkaveria’, kenelle purkaa päivän aikana kohdattuja tilanteita.

Työ vaatii itsensä likoon laittamista ja pelisilmää.

– Pitää löytää luokassa olevan opettajan ja ohjaajan kanssa yhteinen kieli ja varoa, ettei astu kenenkään varpaille, Lintunen sanoo.

Muut työskentelevät koulussa kokoaikaisesti. Minulla ei ole työpäivänä sitä ’lähintä työkaveria’, kenelle purkaa päivän aikana kohdattuja tilanteita.

Pitkän työuransa aikana Lintunen on todistanut lasten muutoksen. Kielenkäyttö aikuisia kohtaan on rajumpaa, ja keskustelukulttuuri on muuttunut.

– Hyvin vähän syntyy lasten kanssa enää normaalia keskustelua. Jos vaikka kysyn, että mitä aiot tehdä koulun jälkeen, niin vastaukseksi saattaa tulla, että ´mitä se sulle kuuluu’.

Kaiken kaikkiaan lasten ongelmat tuntuvat nykyään suuremmilta.

– Kasvatus on muuttunut, koko koulumaailma on muuttunut. Tämä nyt on minun mielipiteeni, mutta monet ovat sosiaalisen median kasvattamia lapsia, Lintunen pohtii.

Luottamusedustaja tunnistaa alan haasteet

Lintunen toimii aktiivisesti Ammattiliitto Jytyssä. Hän on asiantuntijajäsenenä Jytyn kasvatuksen ja koulutuksen ammattialaverkostossa, ja uusin aluevaltaus on henkilöstön edustajan tehtävät. Hän aloitti helmikuussa 2026 Mikkelin sivistyksen ja hyvinvoinnin palvelualueen jytyläisenä luottamusedustajana.

Lintunen tunnistaa alansa kipukohdat: palkkataso, kesäkeskeytykset ja määräaikaisuudet puhuttavat vuodesta toiseen. Lisäksi kuntien säästöt kurittavat kasvatusalaa, ja Mikkelissäkin koulukäynninohjaajien määrää on vähennetty. Työn arvostuskaan ei ole täysin ansaitsemallaan tasolla.

Lintunen myöntää välillä miettineensä, että voisihan sitä elantonsa helpommallakin tienata. Työn hyvät puolet ovat kuitenkin pitäneet hänet alalla. Parasta on lasten aitous ja se, kun näkee lapsen onnistuvan tai saa hankalan tilanteen luokassa ratkaistua.

– Meidän ohjaajien työ on ihan todella tärkeää. Me kohtaamme lapset usein ensimmäisenä aamulla, olemme mukana välitunneilla ja oppitunneilla siinä ihan lähellä, monesti lähempänä kuin opettaja. Parasta on, kun lapsi on siinä tilassa, että on valmis ottamaan apua vastaan. Silloin hän on aidosti iloinen siitä, että hänet nähdään ja joku tulee ja auttaa.

Meidän ohjaajien työ on ihan todella tärkeää. Me kohtaamme lapset usein ensimmäisenä aamulla, olemme mukana välitunneilla ja oppitunneilla siinä ihan lähellä, monesti lähempänä kuin opettaja.

Työn suola ovat myös ne lukemattomat kohtaamiset, kun oppilas vuosien takaa tulee kaupungilla tervehtimään, kertomaan kuulumisia ja jopa halaamaan.

– Välillä pitää muistaa pysähtyä ja huomata työn hyvät puolet. Helposti sitä hukkuu ja unohtuu arjen isoihin haasteisiin, huomaamatta, että joskus ihan pienetkin asiat voivat olla todella isoja ja tärkeitä.