Ilmoittautuminen käynnissä
Vieraskynä:
Kirjailijan ura on valinta, joka jättää järjestäytyneen työelämän ulkopuolelle. Siinä omat hyvät ja huonot puolensa.
Vitsini alkaa olla jo kulunut: en ole mukana työelämässä. Aina näin ei ole ollut. Nuorena miehenä tein toimittajan töitä isossa lehtitalossa. Heti valmistuttuani sain vakituisen työpaikan.
Ajat olivat hyvät ja media-alalla mukavaa. Viihdyin työelämässä erinomaisesti. Valitettavasti jouduin kuitenkin hyvästelemään sen, sillä kirjailijan ura alkoi vetää.
Kohta kaksikymmentä vuotta olenkin sitten ollut nykyisenkaltaisessa tilanteessa. Verokortilla toimiva vapaa kirjailija ja itsensä työllistäjä, en palkansaaja mutten varsinaisesti yrittäjäkään.
Hölmössä vitsissäni on totuudellinen pohja. Sen toinen versio kuvaa arkeani jo varsin tarkasti. Toimin järjestäytyneen työelämän ulkopuolella, minä sanon, ja siltä minusta todella tuntuu.
En valita. Vapaudessani on valtavasti hyviä puolia. Yksi suurimmista liittyy perhe-elämään.
Teen siis kyllä ahkerasti töitä. Ihan oikeita töitä, sillä sellaisia kulttuurikentän työt ovat, vaikka toisinkin kuulee väitettävän. Esimerkiksi sellaiset asiat kuin vuosilomat, työterveyshuolto, tyky-päivät ja liikuntasetelit kuuluvat kuitenkin nimenomaan työelämään, eivät siis omaani.
En valita. Vapaudessani on valtavasti hyviä puolia. Yksi suurimmista liittyy perhe-elämään. Meillä on vaimoni kanssa neljä lasta, ja vaikka työn ja urien yhteensovittaminen ei näinkään ole ongelmatonta, se on kuitenkin paljon helpompaa, koska voin päättää itse omat aikatauluni. Olen saanut viettää ilahduttavan paljon aikaa lasteni kanssa.
Joskus silti kaihertaa. Ei niinkään työsuhdeturvan puute kuin ulkopuolisuus yhteiskunnallisessa keskustelussa. Järjestäytyneessä työelämässä mukana olevat eivät ehkä huomaa, miten kaavamaisesti työstä puhutaan, vaikka työtä tehdään yhä enemmän perinteisen työnantaja-palkansaaja-rakenteen ulkopuolella.
Tämä ei ole moite palkansaajille, ainoastaan havainto. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella, mutta vähän toisenlaista se on. Jotain saadessaan luopuu jostain, niinhän elämä yleensä menee.
Juha ItkonenKirjailija, jonka uusin romaani Huomenna kerron kaiken (Gummerus) ilmestyy kesäkuussa 2025.