Ketkä päättävät suomalaisen julkisen alan työntekijän ja ylipäänsä suomalaisen kansalaisen asioista? Äskettäin valittujen kunta- ja aluevaltuutettujen lisäksi tietysti kansanedustajamme mutta laajemmassa skaalassa myös Euroopan parlamentin jäsenet. Jytyn työmarkkinatutkija Jonna Borgström kertoo blogikirjoituksessaan kuulumisia eurooppalaisen päätöksenteon ytimestä Brysselistä.
Eurooppalainen kattojärjestömme Euroopan julkisalojen liittojen federaatio EPSU kampanjoi sote-alan ammattilaisten puolesta maailman terveyspäivänä 7.4. Näissä merkeissä tapasimme ammattiliittojen voimin Brysselissä neljä suomalaista europarlamentaarikkoa: Li Anderssonin (vas.), Maria Guzeninan (sd.), Eero Heinäluoman (sd.) sekä Maria Ohisalon (vihr.). Kävin Brysselissä ollessani tutustumassa myös FinUnionsin toimintaan ja tapasin siellä tiedottaja Marie Sandberg-Chibanin.
Tapaamisissa keskustelimme mm. siitä, miten sosiaali- ja terveyspalveluissa joudutaan jatkuvasti turvautumaan henkilöstön ylitöihin ja joustamiseen. Jatkuva joustaminen ja tuuraaminen lisää työn kuormittavuutta ja heikentää työhyvinvointia. Julkisella sektorilla ja sote-alalla on merkitystä osana Suomen huoltovarmuutta ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta.
Nostimme esille myös jytyläisittäin tärkeää näkökulmaa siitä, miten tärkeää ja tehokkainta on, että sote-alalla kukin ammattiryhmä tekee omaa ammattitaitoaan vastaavaa työtä.
Meiltä liitoilta toivottiin jatkossakin ihan käytännön esimerkkejä työolosuhteiden haasteista ja ongelmakohdista. Ilman konkretiaa ei asioita edistetä. Työsuojeluasiatkin olivat puheissa. Nostimme esille myös jytyläisittäin tärkeää näkökulmaa siitä, miten tärkeää ja tehokkainta on, että sote-alalla kukin ammattiryhmä tekee omaa ammattitaitoaan vastaavaa työtä.
Päällimmäinen mielikuva Euroopan parlamentista on kuin kuhiseva mehiläispesä. Ulospäin kaikki näyttää tyyneltä ja hallitulta, mutta sisällä talossa tapahtuu: jatkuva ihmisvirta soljuu tarkan turvatarkastuksen kautta talon uumeniin. Parlamentin aulassa tv-lähetyksiä ajankohtaisista aiheista, käytävillä näkee keskusteluryhmiä, kahvilassa vaihdellaan kuulumisia, kerroksissa kohdataan ja tervehditään.
Entä sitten itse kaupunki? Olin ensimmäistä kertaa Brysselissä. Kun kävelee pitkin keväisen lämpimän Brysselin katuja ja sulkee silmänsä ihmisvilinässä, on kuin olisi vanhanaikaisen radion äärellä oikeaa kanavaa etsimässä. Äänimaailma vaihtuu lennosta kielialueesta toiseen: hollantia, ranskaa, saksaa, ruotsia, espanjaa ja toki myös suomea! Eurooppa vaikuttaa kaikesta huolimatta kuitenkin olevan samassa veneessä ja samoilla ääniaalloilla keskustellen – yhteistä asiaa edistämässä.
Eurooppa vaikuttaa kaikesta huolimatta kuitenkin olevan samassa veneessä ja samoilla ääniaalloilla keskustellen – yhteistä asiaa edistämässä.
Ei muuten kannata ihan liikaa luottaa digitaalisiin navigointivälineisiin vaan on hyvä ottaa välillä se paperikartta käteen ja suunnistaa ihan maamerkkien mukaan. Tämän huomasin seikkaillessani ruokapaikkaa etsien. Ylevänä tavoitteena oli etsiä belgialaisittain rento ruokapaikka, istahtaa jonnekin aurinkoisella paikalle kirjoittamaan raporttia matkalta ja tarkkailla kansainvälistä vilinää.
No, totuus on joskus toisenlainen. Brysselissä ruokaillaan paljon myöhempänä ajankohtana kuin koti-Suomessa, huomasin siinä harhaillessani iltapäivän auringossa, eikä sopivaa ravintolaa osunut matkan varrelle. Luovutin ja päätin palata hotellille. Navigaattori tosin tarjosi osoitetta toiseen, lähes samannimiseen hotelliin. Tämän erehdyksen huomasin vasta kilometrien päässä. No, tulipa nähtyä tavallisen brysseliläislähiön elämää. Samanlaista arkea se sielläkin on.
Miksi lähdimme parlamentaarikkoja tapaamaan? Meidän on oltava läsnä siellä, missä asioista päätetään. On oltava verkostoitumassa, debatoimassa, kommentoimassa ja nostamassa esiin suomalaisen ja jytyläisen palkansaajan työelämän haasteita. Jos emme älähdä, mikään ei muutu ja pahimmassa tapauksessa vain pahenee. Etenkin näinä päivinä, kun maailmassa ei voida ennustaa edes seuraavan päivän globaaleja suuntauksia ja päätöksiä, jotka vaikuttavat arkeemme, talouteen, kaupankäyntiin, liikkumiseen jne.
On oltava läsnä siellä, missä asioista päätetään. On oltava verkostoitumassa, debatoimassa, kommentoimassa ja nostamassa esiin suomalaisen ja jytyläisen palkansaajan työelämän haasteita.
Parasta antia matkalta olikin verkostoituminen sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla. Kiitänkin tässä yhteydessä muiden liittojen kollegoita solidaarisuudesta ja hyvästä yhteishengestä. Olimme tärkeällä, yhteisellä asialla – edistämässä suomalaisen palkansaajan työoloja ja työhyvinvointia.
Niin, lopulta selvisi sekin, että olisi niitä hyviä ruokapaikkojakin ollut – ja vieläpä ihan parlamentin viereisellä aukiolla…
Työmarkkinatutkija