Vaihtelevan työajan sääntelyä muutettiin

Vaihtelevaa työaikaa koskevalla ehdolla tarkoitetaan työaikajärjestelyä, jossa työntekijän työaika määrättynä ajanjaksona vaihtelee työsopimuksen mukaisen vähimmäismäärän ja enimmäismäärän välillä. Työajaksi on voitu sopia esim. 0–20 h/vk (nk. nollatuntisopimus) tai 10–40 h/vk. Edellä mainitulla ehdolla voidaan tarkoittaa myös työaikajärjestelyä, jossa työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä erikseen kutsuttaessa (nk. tarvittaessa töihin tulevat ja ekstraajat).

Olennaista on, että työaikaa ei ole työsopimuksessa täsmällisesti määritelty. Vaihtelevalla työajalla ei tarkoiteta liukuvaa eikä keskimääräistä työaikaa eikä järjestelyä, jossa työntekijä päättää itse työajan pituudesta. Lisäksi, toisin kuin usein luullaan, vaihtelevaa työaikaa koskevan ehdon sisältävä työsopimus voi olla toistaiseksi voimassa oleva; sopimus ei välttämättä ole määräaikainen.

Jatkossa työnantajan on maksettava kohtuullinen korvaus työvuoron peruuntumisesta aiheutuvasta haitasta.

Ensimmäinen olennainen muutos on työnantajan velvollisuus tarkastella vähintään 12 kuukauden välein työsopimuksessa sovitun työaikaehdon toteutumista. Jos tarkastelu osoittaa, että sovittu vähimmäistyöaika olisi määriteltävissä korkeammaksi, työnantajan on kuukauden kuluessa tarkastelun suorittamisesta tarjottava työntekijälle sopimusta työaikaehdon muuttamisesta siten, että se vastaa tarkastelun tulosta.

Toinen olennainen muutos koskee vaihtelevaa työaikaa tekevän työntekijän työvuoron perumista. Jatkossa työnantajan on maksettava kohtuullinen korvaus työvuoron peruuntumisesta aiheutuvasta haitasta, jos työnantaja peruu työvuoroluetteloon merkityn tai muutoin sovitun työvuoron myöhemmin kuin 48 tuntia ennen työvuoron alkamista. Korvausta ei makseta, jos työntekijällä on oikeus palkkaan tai korvaukseen perutun vuoron ajalta. Korvausta ei makseta vuoron siirtämisestä.

Lakiin säädettiin myös eräitä muita muutoksia. Monet asiat jäivät lakimuutoksen jälkeen ennalleen, kuten se, että vaihtelevasta työajasta voidaan sopia työnantajan aloitteesta vain, jos työvoiman tarve vaihtelee. Tuntimäärää ei saa työnantajan aloitteesta sopia pienemmäksi kuin mitä työnantajan työvoiman tarve edellyttää. Tämä tarkoittaa, että jos työvoiman tarve on 20 tuntia viikossa, tuntimäärää ei työnantajan aloitteesta saa sopia tätä pienemmäksi.

Viivi Vidgren
Työmarkkinalakimies