Tasa-arvo ei edisty itsestään

Suomen tasa-arvotilanteen kipukohdat ovat säilyneet pitkään ennallaan. Sitkeimmät ongelmat liittyvät pääosin työelämän tasa-arvoon.

Suomea pidetään sukupuolten tasa-arvon mallimaana, ja me suomalaisetkin tapaamme ajatella, että tasa-arvoasiat on hoidettu meillä jo kuntoon. Sukupuolten tasa-arvoa koskevia asenteita ja näkemyksiä EU-maissa tutkivan Eurobarometrin n:o 465 (2017) mukaan suomalaiset ovat eurokansalaisista optimistisimpia oman maansa tasa-arvotilanteesta: 70 % suomalaisista on sitä mieltä, että tasa-arvo on jo saavutettu työelämässä. Yritysten ja muiden organisaatioiden johdossa tasa-arvo oli jo saavutettu 58 %:n mielestä. On myös uutisoitu siitä, että puolet alaikäisten lasten kanssa asuvista isistä on sitä mieltä, että tasa-arvoa on tuettu Suomessa liikaakin. Millaiselta tasa-arvotilanne Suomessa siis näyttää?

Valitettavasti Suomen tasa-arvotilanteen kipukohdat ovat pitkälti ennallaan. Naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on Suomessa Euroopan kärkiluokkaa. Isät pitävät edelleen perhevapaista vain noin viisitoista prosenttia – vuoden 2022 perhevapaauudistus toivottavasti nostaa ajan mittaan isien osuutta. Naisten ja miesten keskimääräinen palkkaero työmarkkinoilla on edelleen noin 15 %, ja epätyypilliset työsuhteet ovat naisilla miehiä yleisempiä. Mitä lasikattoihin tulee, naisten osuus pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista laahaa edelleen alle kymmenessä prosentissa.

Tasa-arvo ei siis Suomessakaan ole valmis, eikä se edisty ilman määrätietoista ja pitkäjänteistä työtä. Viime vuonna Suomen sijoitus Euroopan tasa-arvoinstituutin EIGEn tasa-arvoindeksissä putosi neljänneltä sijalta kahdeksannelle sijalle EU-maiden joukossa. Mitä siis pitäisi tehdä?

Kuten edellä kävi ilmi, Suomen sitkeimmät tasa-arvo-ongelmat liittyvät pääosin työelämän tasa-arvoon. Sukupuolten eurooppalaisittain poikkeuksellisen suuren palkkaeron takana ovat sukupuolittain eriytyneet työmarkkinat, mutta myös naisvaltaisten alojen palkkauksellinen aliarvostus, naisten urakehityksen nihkeys sekä raskauteen ja perhevapaisiin liittyvä syrjintä. Näihin ongelmiin voitaisiin ja pitäisi tarttua monin eri tavoin: kehittämällä lainsäädäntöä, tarkastelemalla työehtosopimuksia tasa-arvonäkökulmasta ja kehittämällä suomalaisia työmarkkinoita ja työpaikkojen kulttuuria tasa-arvomyönteisempään suuntaan. Tähän työhön tarvitaan niin ammattiliittoja ja työnantajajärjestöjä kuin valtiovaltaa ja kansalaisjärjestöjäkin.

Valitettavasti tahtotila tasa-arvon edistämisessä ei näytä kovin hyvältä. Orpon hallitus ei ole valmistellut sen enempää tasa-arvo-ohjelmaa kuin samapalkkaisuusohjelmaakaan, ja sen hallitusohjelma ennakoi pikemminkin takapakkia kuin edistystä sukupuolten tasa-arvolle. Palkankorotusten vientimalli uhkaa naisvaltaisten alojen palkkakehitystä, määräaikaisuuksien vapaampi käyttö voi altistaa raskaus- ja perhevapaasyrjinnälle ja leikkaukset työttömyysturvaan ja asumistukeen hankaloittavat esimerkiksi työssäkäyvien yksinhuoltajien asemaa.

Työnantajapuoli taas näyttää asettuneen neliraajajarrutukseen tasa-arvoasioiden edistämisessä. Viime hallituskaudella valmisteltu palkka-avoimuuden lisääminen työpaikoilla kaatui työnantajajärjestöjen vastustukseen, ja palkkatasa-arvon edistämiseksi laadittu samapalkkaisuusohjelma on ollut yhä pahemmassa vastatuulessa. EK hermostui vuoden 2022 kunta-alan palkkaratkaisusta niin pahasti, että lobbasi vientimallin hallitusohjelmaan.

Kauniit puheet tasa-arvon tärkeydestä eivät riitä. Matalapalkkaisissa pätkätöissä kärvistelevää naispuolista työntekijää ei lohduta, että Suomen naiset saivat vaalikelpoisuuden ensimmäisenä maailmassa (samalla muuten vaalikelpoisuus laajennettiin myös kaikkiin Suomen miehiin). Ei auta, että meillä on ollut naispuolinen presidentti ja naispuolisia pääministereitä, jos tasa-arvokehitys päästetään pysähtymään – tai mennään peräti takapakkia.

Otetaan mallia vaikka Islannista. Siellä halutaan entisestään parantaa heidän valmiiksi varsin hyvää perhevapaajärjestelmäänsä, jossa islantilaisisät käyttävät jo kolmasosan kaikista perhevapaista. Islannissa myös työnantajat näkevät, että naisvaltaisten ja miesvaltaisten alojen palkkaero on ongelma. Reykjavikin kaupungissa naisten ja miesten palkkaero on onnistuttu kutistamaan alle prosenttiin.

Kyllä meilläkin on varaa parantaa.

Asiasanat: