Ilmoittautuminen käynnissä
Kiinnostus saamen kieleen ja kulttuuriin sai Helsingissä viihtyneen, yli kahtakymmentä kieltä opiskelleen Iivari Koutosen, 34, hakeutumaan virkailijaksi utsjokiseen Pedar Jalvi -kirjastoon.
Vuoden 2018 alkupuolella Iivari Koutonen haki yli kahtakymmentä kirjastoalan työpaikkaa ja tuli kutsutuksi yhteentoista haastatteluun.
Nuorella miehellä oli tositarve päästä kiinni vakituiseen virkaan, sillä puolen vuoden määräaikainen mediaohjaajan työ Kannuksen kaupunginkirjastossa oli päättymässä – ja rahat loppumassa.
– Minulla ja tuolloin Irlannissa työskennelleellä Ella-vaimollani oli Helsingissä yhteinen koti, jonka vuokra oli tonnin luokkaa. Kannuksen yksiöstäni maksoin kuussa kolmisensataa euroa. Kun palkkani oli nettona 80 prosentin työajasta noin 1 400 euroa, niin käytännössä elämiseen ei jäänyt rahaa, Koutonen muistelee.
Helsingin asunnosta teki kipeää luopua, sillä lähellä asuivat ystävät ja tutut, joiden kanssa Koutonen vietti aikaa pitkinä viikonloppuinaan. Työt Kannuksessa tuli tehtyä neljänä päivänä.
Onneksi Koutonen tuli valituksi kolmeen työpaikkaan: Kaskisiin, Keminmaalle ja Utsjoelle, jossa pesti kirjastovirkailijana alkoi toukokuun 7:ntenä 2018.
Siellä hän ei ollut käynyt elämässään koskaan aiemmin. Työhaastattelukin oli tapahtunut puhelimitse. Iivari Koutosen (oik.) työhön kuuluu myös kirjastoon palautettujen kirjastoautokirjojen luovutus kirjastoautoon. Kirjoja vastaanottamassa Suomen ja Norjan rajakuntien yhteisen kirjastoauton kirjastovirkailija-kuljettaja Jan Hansen.
Filosofian ylioppilasta kiinnostivat saamen kieli ja kulttuuri, joita hän oli opiskellut Helsingin yliopistossa.
Utsjoki on Suomen ainoa saamelaisenemmistöinen kunta, joten rekrytoinnissa painottui kyky osata asukkaiden äidinkieltä.
Aiemmin Koutonen oli palvellut ruotsinkielisiä kirjastonkäyttäjiä määräaikaisissa pesteissä pääkaupunkiseudulla sekä suorittanut ammattikorkeakoulussa kirjasto- ja tietopalvelualan ammatilliset erikoistumisopinnot.
– Kun tulin töihin Utsjoen perinteiseen kirjastoon, siellä oli aivan liikaa vanhoja kirjoja, joihin kukaan ei ollut kajonnut vuosikymmeniin. Hyllyt olivat niin tiukasti täytettyjä, että kirjaa oli vaikea saada käteen tai panna paikalleen.
Olemme kirjastotoimenjohtajan kanssa käyttäneet mattoveistä. Sen avulla olemme teurastaneet kirjoja eli irrottaneet niistä sisälmykset paperinkeräykseen ja kannet sekajätteeseen.
Kolmen viime vuoden aikana kirjastosta on poistettu 8 000 kirjaa.
– Osa on myyty ja pieni määrä lahjoitettukin, mutta eniten olemme kirjastotoimenjohtajan kanssa käyttäneet mattoveistä. Sen avulla olemme teurastaneet kirjoja eli irrottaneet niistä sisälmykset paperinkeräykseen ja kannet sekajätteeseen.
Noin 6 000 niteen laajuinen saamelaiskokoelma on jäänyt harvennuksen ulkopuolelle.
Kylällä minut yhdistetään aina kirjaston Iivariksi, mutta se ei haittaa. Mielelläni edustan tätä alaa.
Pedar Jalvi -kirjasto on Koutosen aiempiin alan työpaikkoihin verrattuna selvästi erilainen:
– Pienessä kunnassa asiakkaat tulevat niin tutuiksi, että juttelen heidän kanssaan työasioista vapaa-ajallanikin. Kylällä minut yhdistetään aina kirjaston Iivariksi, mutta se ei haittaa. Mielelläni edustan tätä alaa. Vastaan kysymyksiin kaikkialla, jos joku niitä vain esittää.
Saamenmaalla luonnon rytmi määrittelee ihmisten arkea.
– Kukaan ei tulisi kirjaston tapahtumiin, jos niitä järjestettäisiin esimerkiksi poroerotuksen, ensilatujen tai hillastuksen aikaan. Pedar Jalvi -kirjasto sijaitsee Utsjoen kirkonkylällä vanhan koulukeskuksen yhteydessä. Asiakkaat voivat maksutta käyttää ja varata koko Lapin kirjaston kokoelmaa. Utsjoen kirjastosta saa lainaksi frisbeegolf-settejä ja lumikenkiäkin.
Koutonen syttyi kirjastotyöstä kymmenisen vuotta sitten, siviilipalveluksessa.
– Siellä oivalsin, että tätä haluan tehdä loppuelämäni. Sain onnistumisen elämyksiä ja huomasin viihtyväni nuorten kanssa.
Sama fiilis on yhä edelleen.
– Tahdon olla kasvattajan roolissa eli vinkata lapsille ja nuorille hyvää luettavaa ja ajattelemisen aihetta.
– Haluan myös ohjata heitä noudattamaan kirjaston sääntöjä ja perustella ne ymmärrettävästi.
Tahdon olla kasvattajan roolissa eli vinkata lapsille ja nuorille hyvää luettavaa ja ajattelemisen aihetta.
Kirjastossa ei saa juosta – ja siksi vipeltäjiä täytyy joskus komentaa. Kun tilanne Koutosen ei-sanan jälkeen rauhoittuu, hän selittää syyn kieltoon. Sen, että nurkan takana saattaa olla pienempiä ihmisiä tai heiveröisiä vanhuksia, joita törmäys saattaa oikeasti satuttaa.
Nyt Koutonen alkaa opastaa asiakkaita hiljattain saadun lainausautomaatin käyttöön, sillä ensi vuonna Utsjoen kirjaston aukiolo laajenee. Asiakaspalvelu säilyy, mutta rinnalle tulee mahdollisuus käyttää omatoimikirjastoa.
Vapaa-aikansa Iivari Koutonen käyttää internetissä, tietokonepeleissä ja pääkaupunkiseudun tutuille viestitellessä sekä sosionomiopintoja edistäessä.
Utsjoelle hän on kotiutunut niin, että on varannut sieltä vaimonsa kanssa tontin, tunturinäkymillä. Pedar Jalvi (1888–1916) oli Suomen ensimmäinen saamelainen kirjailija, jota Utsjoen kirjasto kunnioittaa nimellään.
Utsjoen kylissä joka toinen viikko kiertävä pohjoismainen kirjastoauto ei ole ihan tavallinen tapaus. Se on nimittäin Suomen ja Norjan yhteinen.
Utsjoki anoo vuosittain opetus- ja kulttuuriministeriöltä rahan, jolla se ostaa Norjasta kirjastoautopalvelunsa ja maksaa osansa kirjahankinnoista. Viimeksi saatu summa oli 60 000 euroa.
Ilman Utsjoen, Tanan ja Nessebyn onnistunutta – kaverillista ja kansainvälistä – yhteistyötä ei kirjastoautopalveluita olisi lainkaan noin 10 000 neliökilometrin haja-asutusalueella.
– Girjebusse lähtee aina liikkeelle Norjan puolelta. Saamenkielisen kuljettajan lisäksi mukana on sikäläinen kirjastonhoitaja, joka osaa norjaa ja suomea. Jos hän ei pääse matkaan, sijaiseksi ryhtyy Utsjoen kunnankirjaston työntekijä, kertoo Utsjoen vs. kirjastotoimenjohtaja Irene Piippola.
Itsekin hän on ollut tuossa roolissa. Kahden päivän tiivis kierros vaatii yöpymisen Karigasniemellä.
Utsjoella kirjastoautoasiakkaat saavat hyvin henkilökohtaista palvelua.
Girjebusse saattaa poiketa jopa yksittäisen lukutoukan pihapiiriin.