Suomessa on lähes miljoona nuorta, ja monen hyvinvointi on heikentynyt merkittävästi viime vuosina. Tuoreet tutkimukset kertovat karua kieltä nuorten lisääntyneestä yksinäisyydestä; lähes kaksi kolmesta nuoresta kokee yksinäisyyttä säännöllisesti. Lisäksi kiusaaminen on yleistynyt ja siihen puuttuminen puolestaan vähentynyt, selviää Nuorisoala ry:n Mitä kuuluu nuorille -selvityksestä.
Samaan aikaan Suomi putosi lapsuuden ja nuoruuden hyvinvointia vertailevassa Unicefin kansainvälisessä tutkimuksessa kärkiviisikosta sijalle 17. Vaikka Suomi nimetään usein maailman onnellisimmaksi maaksi, tämä ei näy nuorten elämässä. Unicefin tutkimuksessa Suomi romahti kuudesta eri mittarista kolmessa. Erityistä huolta herättää 15–19-vuotiaiden nuorten itsemurhien määrä, jossa Suomi oli kolmen heikoimman maan joukossa 43 tutkitusta maasta.
Nuorille suunnattuja palveluita on vähennetty ja niiden saatavuutta on vaikeutettu. Usein nuori joutuu ylittämään monta estettä päästäkseen avun piiriin.
Tilannetta pahentaa se, että nuorille suunnattuja palveluita on vähennetty ja niiden saatavuutta on vaikeutettu. Usein nuori joutuu ylittämään monta estettä päästäkseen avun piiriin: palvelupolut ovat monimutkaisia, ja jokaisella uudella portaalla nuori joutuu kertomaan tarinansa uudelleen. Tämä syö nuorelta voimia ja estää pahimmassa tapauksessa avun saamisen ajoissa.
Nuoret tarvitsevat ympärilleen turvallisia aikuisia kotona, koulussa ja vapaa-ajalla. Harrastukset tukevat mielen hyvinvointia ja tarjoavat sosiaalisia kontakteja, jotka ehkäisevät yksinäisyyttä. Mielekäs arki, turvallinen ympäristö ja tunne kuulumisesta johonkin ovat keskeisiä. Lisäksi tarvitaan ravitsevaa ruokaa. Kouluruoka ei yksin riitä, ja monissa perheissä ei ole varaa täysipainoiseen ravintoon. Työttömyys on korkealla ja sosiaaliturvasta leikataan – usein juuri niiden perheiden kohdalla, joilla menee jo valmiiksi huonosti.
Päättäjät korostavat juhlapuheissa ennaltaehkäisyn merkitystä, mutta päätökset ja teot ovat päinvastaisia. Nuorten hyvinvointiin on panostettava tosissaan, ja jokaisen päätöksen yhteydessä tulisi arvioida sen vaikutus lapsiin ja nuoriin. Heitä ei saa unohtaa.
Katariina MikkonenKoulunuorisotyöntekijäAmmattiliitto Jytyn nuoriso- ja järjestötyön ammattialaverkosto