Julkisen talouden säästöpaineet kohdistuvat aiempaan useammin sisäisen turvallisuuden keskeisiin toimijoihin: pelastustoimeen, ensihoitoon ja hätäkeskustoimintoihin.
Useat pelastuslaitokset ovat esimerkiksi vähentäneet merkittävästi sijaisten palkkaamista. Monin paikoin myös avoimet virat ovat jäädytettyinä – virkoja ei täytetä, vaikka palvelujen järjestämisen näkökulmasta olisi tarve.
Pelastajan tutkinto ei ole enää satavarma reitti ammattiin. Esimerkiksi vuosi sitten joulukuussa opinnoista valmistuneita pelastajia on edelleen vailla työtä. Työttömyyden pitkittyessä heidän pysymisensä pelastusalalla on epävarmaa. Samaan aikaan paljon puhuttu pelastajapula ei ole hävinnyt mihinkään.
Hätäkeskuksissa työllisyystilanne on tällä hetkellä hyvä. Kuitenkaan kursseilta valmistuvia uusia päivystäjiä ei pystytä ottamaan virkasuhteeseen samaan tahtiin kuin henkilöstöä eläköityy. Uhkana on, että hätäkeskusten rekrytointikiellot johtavat jatkossa jälleen henkilöstöpulaan, sillä jos ammattiin valmistuneita päivystäjiä ei pystytä palkkaamaan, he siirtyvät nopeasti töihin muille aloille.
Ensihoidossa opinnoista valmistuvien tilanne on ehkä synkin. Yhtä avointa työpaikkaa saattaa hakea sata ensihoitajaa. Enää ensihoitajien ns. varmana vaihtoehtona ei ole myöskään työskentely muualla sotesektorilla, kuten sairaaloissa ja terveyskeskuksissa.
Ensihoidossa opinnoista valmistuvien tilanne ehkä synkin.
Vaikka ensilinjan auttajiin kohdistuvat säästöt vääjäämättä johtavat yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden heikkenemiseen, on näiden ammattien arvostus edelleen huipussaan. Korkea arvostus heijastuu myös alan työntekijöiden vahvaan työmoraaliin.
Suomalaiset voisivat luottaa ensilinjan auttajiin myös äärimmäisessä kriisissä, kuten sodan aikana. Hätäkeskuspäivystäjät vastaanottaisivat hätäilmoituksia ja välittäisivät tehtäviä. Pelastajat auttaisivat uhreja raunioissa ja palavissa rakennuksissa. Ensihoitajat hoitaisivat haavoittuneita paikan päällä ja kuljettaisivat apua tarvitsevia lääkintäyksiköihin.
Kaikki pelastuspalveluihin osallistuvat ammattilaiset kouluttautuvat säännöllisesti erilaisiin poikkeus- ja häiriötilanteisiin, jotta kansalaisten avun saanti voidaan turvata. Palvelujen turvaamisen lisäksi viranomaisten varautuminen ja kouluttautuminen vaikuttaa myös vahvasti kansalaisten turvallisuuden tunteeseen ja yhteiskunnan kriisinkestävyyteen.
Vaikka voimme luottaa ensilinjan auttajien turvaan ja kriisitilanteiden hallitsemiseen, voisi yhteiskunta keventää heidän taakkaansa osoittamalla toimintaan riittävät resurssit. Kriisitilanteiden koulutusta ei voi järjestää milloinkaan liikaa. Henkilökohtaisten suojavarusteiden taso tulisi mitoittaa poikkeusolojen tarpeisiin.
Henkilökohtaisten suojavarusteiden taso tulisi mitoittaa poikkeusolojen tarpeisiin.
Selvää on myös, että pelastustoimessa, ensihoidossa ja hätäkeskuksissa työskentelevän henkilöstön määrästä ei voida säästää, vaan sitä olisi päinvastoin lisättävä. Kuten tiedämme: näissä ammateissa ei ole olemassa erityistä henkilöstöreserviä poikkeusolojen varalle.
Poliitikot muistavat sisäisen turvallisuuden merkityksen aina juhlapuheissaan, mutta valitettavasti liian usein unohtavat seuraavana päivänä. Viimeistään nyt on korkea aika siirtyä myös puheista tekoihin ja varmistaa varautuminen poikkeuksellisiin kriiseihin.
Pelastusalan neuvottelupäällikkö
puh. 040 612 7616 pasi.jaakkola@jytyliitto.fi
Ammattiliitto Jyty edistää pelastusalan ammattilaisten, eli pelastustoimen, ensihoidon ja hätäkeskusten henkilöstön, työehtoja ja palkkausta.
Tutustu ammattialasivustoon, jolta löydät ajankohtaisia pelastusalan uutisiamme!