Koulunkäynninohjaaja on kasvattaja, tukija, tiimipari, sylittäjä, lohduttaja. Me olemme kasvatuksen ja ohjauksen ammattilaisia ja tärkeä osa suomalaista koulujärjestelmää. Näkyykö tämä kuitenkaan työmme arvostuksessa?
Suurin osa esihenkilöistä on onneksi jo sisäistänyt koulunkäynninohjaajien työnkuvan ja merkityksen. Arvostus – tai arvostamattomuus – tulee kuitenkin vastaan monissa tilanteissa koulujen arjessa. Pidetäänkö myös ohjaajille kehityskeskustelut? Onko koulunkäynninohjaajan työpanos niin arvokasta, että sairaustapauksissa hoidetaan paikalle sijainen? Otetaanko ohjaajat mukaan oppilaspalavereihin vanhempien kanssa? Tietääkö koulun muu henkilökunta ylipäänsä, mikä on koulunkäynninohjaajan työnkuva?
Koronapandemian puhjettua oli järkyttävää huomata, miten vähättelevästi koulunkäynninohjaajien työhön suhtauduttiin. Monin paikoin ohjaajat lomautettiin, vaikka tuen tarve päinvastoin kasvoi.
Alan suurimpia epäkohtia on osa-aikaisuus: lukuvuoden jälkeen koittaa kesäkeskeytys ja lomautus. Kesät ovatkin monelle koulunkäynninohjaajalle yhtä penninvenytystä.
Työn arvostusta päättäjien suunnalta olisi tarjota 100-prosenttista työaikaa sekä työsopimusta ilman kesäkeskeytyksiä. Samalla voitaisiin miettiä, miten koulunkäynninohjaajien rautaista ammattitaitoa, muuntautumiskykyä ja joustavuutta voitaisiin hyödyntää niin, että jokainen saisi työstään palkan, jolla eläisi tässä koko ajan kallistuvassa yhteiskunnassa.
Tietysti työn arvostus lähtee myös meistä itsestämme. Miten kerromme ammatistamme ja työstämme? Miten itse vaikutamme ammattimme näkyvyyteen ja arvostukseen?
Teen työtäni sydämellä, kohtaavana sekä rinnalla kulkevana aikuisena. Minä tiedän työni arvon ja merkityksen. Toivon, että tuo merkitys olisi selvää muillekin ja näkyisi konkreettisesti koulunkäynninohjaajien työssä.
Marika KeränenKoulunkäynninohjaaja, Yli-Ii, OuluAmmattiliitto Jytyn kasvatuksen ja koulutuksen ammattialaryhmä