Ilmoittautuminen käynnissä
Vieraskynä:
”Kaikella on aikansa” kuuluu vanha sanonta. Se pitää monesti paikkansa myös työelämässä.
Pitkään unelmatyöltä tuntuneesta tehtävästä voi tulla jossain vaiheessa puuduttavaa. Toisinaan ruoho alkaa näyttää vihreämmältä kokonaan uuden työnantajan palveluksessa. Omat työt voivat joskus myös yllättäen loppua ja työpaikka kadota. Ja lopulta ne koko ajan kauemmaksi karkaamassa olevat eläkepäivätkin ovat edessä, vaikka sitä ei nuorena aina helposti uskokaan.
Se, mikä työelämässä kulloinkin alkaa ja päättyy, ei ole aina omassa päätösvallassa. Myös sattumalla on roolinsa useimpien meistä elämässä.
Lisäksi työnantajalla on iso valta siinä, miten työt kulloinkin järjestetään. Siksi luopumisen taito on hyvä osata.
Luopumisen taito on hyvä osata.
Aika on kuitenkin lopulta meidän jokaisen ikiomaa. Ja omassa vallassamme on ainakin osin myös se, kuinka aikamme käytämme. Siksi myös kiinni pitämisen taito on tärkeä.
Kuinka paljon annamme itsestämme työlle eri elämänvaiheissa? Ja kuinka paljon läheisille ihmisille tai omille harrastuksille?
Paljonko vain murjotamme tai valitamme? Ja paljonko laitamme aikaamme työssä ja elämässä eteen tulevien epäkohtien korjaamiselle?
Vastauksemme näihin kysymyksiin vaihtelevat elinkaaremme aikana. Ne voivat myös poiketa toisistaan työssä ja kotona. Oman elämänsä kulkua kannattaa silti aina silloin tällöin ajatella ja pohtia.
Niin huomaa parhaiten, minkä aika alkaa olla ohi ja mikä vetää vielä puoleensa.
Oma aikani nykyisessä työssäni kaartaa pian kohti loppua. Työ on tuonut minulle aina paljon iloa. Olen oppinut paljon ja saanut sekä onnistua että epäonnistua. Ja tietenkin myös luopua.
Vuosia on kuitenkin vielä edessä. Toiveeni on, että voisin tehdä niiden aikana työtä vielä jossain toisessa, hieman tähänastista menoa hitaammassa muodossa.
Suvi-Anne SiimesYhteiskunnallinen vaikuttaja, entinen poliitikko ja Työeläkevakuuttajat TELAn toimitusjohtaja. Tässä työelämän vaiheessa kaipaa huokoisempaa elämää yhdessä läheisten kanssa.