Lue toimintaohjeet!
Työuraan mahtuu monenlaisia vaiheita ja kokemuksia. Kysyimme jytyläisiltä, millaisia kokemuksia heidän polkunsa varrelta löytyy.
“Sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani 30-vuotiaana. Nyt työurani keskivaiheen jälkimmäisellä puoliskolla stressaa, miten tulen eläkkeellä toimeen. Työpaikan vaihto on jatkuvasti mielessä, mutta siihen liittyy monia riskejä. Jos sattuisin tällä iällä jäämään työttömäksi, en uutta työtä enää saisi. Aika lailla synkkiä ajatuksia on mielessä, mitä lähemmäksi eläkeikä tulee.”
“Työelämä on ollut aika tasapaksua. Edellisestä työpaikasta jäi tosin mieleen lähimmän esihenkilön myönteinen suhtautuminen lisätöihin eri toimialan yrityksessä. Se oli toimeentuloni vuoksi välttämätöntä.”
Työpaikan vaihto on jatkuvasti mielessä, mutta siihen liittyy monia riskejä.
“Hyvät työkaverit auttavat ja tuovat iloa työhön. Haasteita tuottaa, jos ei ole kokemusta työstä ja/tai ei tiedä, mitä pitää seuraavaksi tehdä.”
“Minulla on kokemusta ja koulutusta emäntäkoulusta tarjoilijaksi ja kodinhoitajasta lähihoitajaan ja aikuissosiaalityön ohjaajaan asti. Yli 40 vuoden työuran tehneenä harkitsen eläkkeelle hakeutumista.”
Työelämä on ollut jatkuvasti nopeutuva uusien asioiden ja haasteiden lisääntyvä ja radikaalistikin muuttuva kujanjuoksu.
“Pitkä työurani on ollut monipuolinen, haasteellinen ja vaihteleva osaksi omista valinnoistani ja lisäkoulutuksista johtuen. Eläkeläisenä haluaisin jatkaa työelämässä pienen torikahvilan yrittäjänä. Katsotaan, toteutuuko haave.”
“Työelämä on ollut jatkuvasti nopeutuva uusien asioiden ja haasteiden lisääntyvä ja radikaalistikin muuttuva kujanjuoksu. Johtoportaan vaihtuessa sen kokeilemat uudet johtamisteoriat ovat olleet pidemmän päälle väsyttäviä.”
“Työuran keskivaiheilla ja sen jälkeen alkoi tuntua, että on tullut valittua oikea ala. Hiljalleen melkein kaikki työtavat ovat jollain tapaa muuttuneet. Nyt eläkkeen lähestyessä annan mielelläni tilaa nuorille. Sukupolveltani puuttuu luonteva suhtautuminen yhä digitalisoituvampaan globaaliin maailmaan.”
Hiljalleen melkein kaikki työtavat ovat jollain tapaa muuttuneet.
Jytyläiset kuvaavat työurakyselyn vastauksissa kokemuksiaan tarkasti: nuoruuden intoa ja epävarmuutta, ruuhkavuosien kuormitusta, työn epävarmuuksia ja luopumista. Hyvä työyhteisö voi olla ratkaiseva voimavara koko työuran matkalla, ja sen puute voi murentaa jaksamista ja sitoutumista.
Työelämän kiivas tahti nousee esiin vastauksissa. Vaikka teknologia helpottaa monia käytännön asioita, se ei poista työn määrää. Uusien järjestelmien ja toimintatapojen omaksuminen kuormittaa etenkin työuran loppupuolella, jolloin jatkuva uudistumisen vaade voi tuntua kohtuuttomalta. Olisiko työpaikoilla varaa hidastaa, ainakin hetkittäin?
Nuoruuden intoa ja epävarmuutta, ruuhkavuosien kuormitusta, työn epävarmuuksia ja luopumista.
Esihenkilön rooli korostuu, kun elämä haastaa. Erilaiset tilanteet, työuupumus tai epävarmuus tulevasta vaativat sensitiivistä johtajuutta, kykyä nähdä ihminen tehtävän takaa.
Työntekijälläkin on vastuunsa: työssä on sopeuduttava työnantajan ohjeisiin ja tavoitteisiin.
Mutta miten huolehdin jaksamisestani, palautumisestani, rajoistani? Työelämä ei voi rakentua vain suorittamisen varaan. Elämässä täytyy olla muutakin.
Toivon, että työyhteisöissä keskustellaan avoimesti perehdyttämisestä, joukkoon kuulumisesta, johtamisesta, kuormituksesta, arjen asioista, jotka määrittävät, millaiseksi työelämä muotoutuu. Tarvitsemme kaikenikäisiä, nuoria, uransa keskivaiheilla olevia ja myös niitä, joilla on vuosikymmenten kokemus. Näistä tekijöistä syntyy se mikstuura, joka kantaa koko yhteiskuntaa.
Heli Merta Jytyn aluetoiminnan asiantuntija, työnohjaaja