Pelastusalan on muiden turvallisuusviranomaisten tavoin varauduttava vakavimpiin kriiseihin. Ukrainan sota on osoittanut, että palomiehet ja ensihoitajat työskentelevät poikkeusoloissa ensilinjassa pelastamassa ihmisiä ja turvaamassa yhteiskunnan toimintaa.
– Turvallisuusympäristö on muuttunut merkittävästi. Muutokseen on reagoitava kansallisesti sekä hyvinvointialueilla. Pelastajien ja ensihoitajien on voitava luottaa siihen, että ala on varautunut pahimpiin turvallisuuskriiseihin ja henkilöstön turvallisuudesta huolehditaan poikkeusoloissa, korostaa SPALin järjestön johtaja Pasi Jaakkola.
Pelastusalan talous- ja henkilöstöresurssit ovat jo vuosia olleet riittämättömät, ja hyvinvointialueiden sekä valtion säästötoimet pahentavat tilannetta. Hyvinvointialueiden yleiskatteellinen rahoitus ja lukuisat yt-neuvottelut vaikeuttavat pelastustoiminnan pitkäjänteistä suunnittelua ja heikentävät kriisivalmiutta.
– Pelastustoimi joutuu sopeuttamaan toimintaansa alijäämäisen talouden puristuksessa hyvinvointialueilla. Lisäksi valtion säästöohjelma leikkaa hätäkeskusten resursseja. Varautumisen ja nykyisen turvallisuusympäristön vaatimuksiin ei ole pystytty vastaamaan, ja tämä tilanne kuormittaa operatiivista henkilöstöä, Jaakkola sanoo.
SPAL painottaa, että pelastus-, ensihoito- ja hätäkeskustoiminta tarvitsee vakaan ja pitkäjänteisen rahoituspohjan. Alan ammattilaisilla on korkea työmoraali, mutta monen kokemus on, ettei yhteiskunta tue heidän työtään riittävästi.
Pelastajakoulutuspaikkojen lisääminen on ollut oikea suunta, mutta se ei yksin riitä. On myös turvattava koulutuksen laatu ja valmistuvien työllistyminen hyvinvointialueille.
– Päättäjien on ratkaistava, haluammeko turvata avunsaannin normaalioloissa ja turvallisuuskriiseissä vai joudummeko valitsemaan, kuka ylipäätään saa apua, Jaakkola kiteyttää.
SPAL muistuttaa, että turvallinen Suomi syntyy yhteistyössä – poliitikkojen, valtion ja hyvinvointialueiden on sitouduttava pelastusalan resurssien vahvistamiseen.