Väkivallan uhka koskettaa monia ihmissuhdetyötä tekeviä. Työväkivallan erityisasiantuntija Jutta Karvonen neuvoo tilanteiden ennakoinnissa ja asiakkaiden kohtaamisessa.
Työssä ei koskaan pitäisi ottaa turhia riskejä. Jos tuntuu, että tilanteessa on pienikin väkivallan uhka, tulisi asiasta ilmoittaa omalle esihenkilölle ja työkavereille.
”Jokaisella esihenkilötyötä tekevällä on turvallisuusjohtamisen vastuu. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan pitämään huolta työntekijän turvallisuudesta ja terveydestä”, kriisityönohjaaja ja työväkivallan erityisasiantuntija Jutta Karvonen sanoo.
Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan pitämään huolta työntekijän turvallisuudesta ja terveydestä.
Olitpa työpaikan konkari tai tuorein tulokas, tulee oman yksikön turvallisuusohjeet olla hallussa. Muistathan myös toimia ohjeiden mukaisesti?
”Kun oikeasti sattuu ja tapahtuu, ja tilannetta aletaan tutkia, on aika usein niin, ettei ohjeita olekaan noudatettu kunnolla.”
Suurin osa työssä kohtaamastamme väkivallasta on henkistä väkivaltaa, sanallista haukkumista ja uhkailua. Henkinen väkivalta ja sen uhka kuormittavat aivan yhtä lailla kuin fyysinenkin. Työväkivalta voi tulla ulkopuolelta – asiakkailta, potilailta tai heidän omaisiltaan – mutta se voi olla myös työyhteisön sisäistä.
”Mustelmat ja verinaarmut hoidetaan heti, mutta henkistä väkivaltaa saattaa sietää tosi pitkään, vaikka siihenkin pitäisi hakea apua matalalla kynnyksellä. Minkäänlaisten väkivaltakokemusten kanssa ei pitäisi jäädä yksin.”
Mustelmat ja verinaarmut hoidetaan heti, mutta henkistä väkivaltaa saattaa sietää tosi pitkään, vaikka siihenkin pitäisi hakea apua matalalla kynnyksellä.
Turvallisessa työasussa kaulassa ei roiku avainnauhoja, koruja tai huivia, eikä rintataskussa ole saksia. Kengät ovat sellaiset, että niillä pääsee tarvittaessa pakoon, eikä kenkiä riisuta kotikäynnillä. Oma poistumistie turvataan, auto jätetään ajovalmiuteen ja puhelimessa on ladattuna 112-sovellus.
”Tämä voi kuulostaa uhkakuvien luomiselta, mutta potentiaalisiin väkivaltatilanteisiin voi valmistautua etukäteen monin keinoin”, Karvonen sanoo.
Haastavan asiakkaan luo tulisi aina mennä yhdessä työparin kanssa. Myös ikävien päätösten kertominen asiakkaalle kannattaa ajoittaa siten, että saa tarvittaessa taustatukea työkavereilta.
”Psykologisen ensiavun pitäisi olla samanlainen kansalaistaito kuin ensiapukurssi: että kuka tahansa, joka kohtaa järkyttävän tai uhkaavan tilanteen kokeneen ihmisen, osaisi tarjota tälle sekä tunnetason että käytännön tukea.”
Defusing on matalan kynnyksen purkukeskustelu, jossa järkyttävä tilanne käydään läpi ja autetaan ymmärtämään, että omat tunnereaktiot ovat luonnollisia. Jo ennen mahdollista defusing-purkua työväkivaltatilanteesta olisi hyvä jutella vaikka työkaverin kanssa.
Psykologisen ensiavun pitäisi olla samanlainen kansalaistaito kuin ensiapukurssi.
Asiakkaiden kohtaamisessa myös omalla vireystilalla on merkitystä. Haastavasti käyttäytyvä asiakas on helpompi kohdata, kun itse voi hyvin. Jos tilanne tuntuu pelottavalta, itseään voi rauhoitella hengittämällä rauhallisesti. Tee tarvittaessa kompromisseja ja osoita myötätuntoa.
”Eräs sairaanhoitaja kuvasi hyvin toimintaansa hankalan potilaan kohdalla: hän vetää ovella henkeä ja ajattelee, ettei tämä kestä kuin hetken. Kun pysyy itse tyynenä ja rauhallisena, asiat hoituvat yleensä jouhevammin.”
1. Tunnista oman työsi potentiaaliset väkivaltatilanteet. Mitä ne ovat? Keneltä saat tarvittaessa apua?
2. Kohtaa asiakas kunnioittavasti ja yksilöllisesti. Pysy rauhallisena, vaikka asiakas alkaisikin kiihtyä. Vuorovaikutuksella on iso merkitys, anna asiakkaan tulla kuulluksi.
3. Pura väkivaltatilanne tuoreeltaan työtoverin tai esihenkilön kanssa. Mitä tapahtui? Mitä tunteita koit? Mitä voit tehdä turvallisemmin ensi kerralla? Ennaltaehkäiseviä toimintamalleja voi kehitellä esimerkiksi tiimitunnilla tai työnohjauksessa, kun tunnekuorma on jo purettu.