Ilmoittautuminen käynnissä
Elinikäisestä oppimisesta on puhuttu vuosikymmeniä, mutta vieläkään sen toteutuminen ei ole kaikille itsestäänselvyys. Mikä neuvoksi, Iina Järvinen?
Elinikäisen oppimisen merkityksestä on puhuttu useampi vuosikymmen. Meitä kannustetaan kehittämään itseämme ja kouluttautumaan läpi elämän, jotta pysymme työelämän kehityksessä ja työmarkkinakelpoisina. Tätä ajatusta vasten hallituksen kaavailemat aikuiskoulutustuen sekä vapaan sivistystyön rahoituksen leikkaukset tuntuvat nurinkurisilta.
”Vastuu kouluttautumisesta on tietenkin ihmisellä itsellään, mutta sitä on painotettu kenties liikaakin. Myös työelämän ja yhteiskunnan olisi tarjottava oppimiselle ja lisäkouluttautumiselle niin taloudelliset, sosiaaliset kuin rakenteellisetkin mahdollisuudet”, syksyllä Tampereen yliopistossa väitellyt hallintotieteiden tohtori Iina Järvinen sanoo.
Myös työelämän ja yhteiskunnan olisi tarjottava oppimiselle ja lisäkouluttautumiselle niin taloudelliset, sosiaaliset kuin rakenteellisetkin mahdollisuudet.
Järvisen väitöskirja Itsensä kehittäminen köyhyydessä käsitteli muun muassa perustuslain takaamaa yhtäläistä oikeutta kehittää itseään varattomuuden estämättä. Järvinen pohtii, voitaisiinko työpaikkoja ja yrittäjiä esimerkiksi avustaa työntekijöiden jatkokouluttautumismahdollisuuksien järjestämisessä.
”Koulutuspoliittinen keskustelu on tuntunut kuitenkin jumittuvan siihen, miten saadaan puolet ikäluokasta korkeakoulutettua ja ihmiset toiselta asteelta korkeakouluasteelle. Sen sijaan aika vähän kuulee sellaista poliittista keskustelua, miten tukea jo työelämässä olevia, joiden osaaminen kaipaisi päivitystä.”
Järvinen ehdottaa yhdeksi ratkaisuksi sitä, että pääsisimme vähitellen pois tutkintokeskeisestä ajattelusta ja loisimme toisenlaisia kouluttautumisen mekanismeja sen rinnalle. Tutkinnot ovat arvokkaita ja tärkeitä, mutta nykyisessä työelämän murroksessa ne eivät riitä.
Osaamista voisi kehittää myös pienempinä oppimiskokonaisuuksina, jopa yksittäisinä kursseina sekä näyttötutkintoina.
”Se jos mikä olisi elinikäisen oppimisen ydintä. Työelämän näkökulmasta ei-tutkintoon johtavat opinnot ja kurssit olisivat luonteva osa yksilön ammatillista kehitystä ja osaamista. Ei tämä kaikkea ratkaise tietenkään, mutta olisi osa sitä. Ja joka tapauksessa askel kohti tämän hetken työelämän tarpeita palvelevampaa toimintaa.”
Yksi kouluttautumisen este ovat taloudelliset mahdollisuudet. Esimerkiksi työttömäksi jäänyt opiskeluhaluinen putoaa aika nopeasti ansiosidonnaiselle opintotuelle.
”Sosiaaliturvamme taso ei ole pysynyt hintakehityksen perässä. Sosiaaliturvan varassa elävillä arki saattaa mennä ihan arjesta selviämiseen. Silloin voi olla vaikea miettiä pitkäjänteisesti työmarkkina-arvonsa kehittämistä. Opintotuki on suomalaisen sosiaaliturvan etuuksista matalin, eli se ei varmaankaan kannusta kouluttautumaan jo työelämässä olevaa.”
Opintotuki on suomalaisen sosiaaliturvan etuuksista matalin, eli se ei varmaankaan kannusta kouluttautumaan jo työelämässä olevaa.
Yksittäinen työntekijä voi kokea olevansa aika yksin pohtiessaan, miten kehittää työmarkkina-arvoaan. Mitä ylipäätään pitäisi opiskella, missä? Ja takaako opiskelu töitä?
Yhtä oikeaa vastausta ei ole, eikä lisäkouluttautuminenkaan aina takaa työllistymistä. Omien taitojen pitäminen ajan tasalla voi kuitenkin auttaa sietämään muuttuvan työelämän aiheuttamaa epävarmuutta.
Lue myös: ”On osoittautunut harhaksi, että ihmisiä ei enää tarvittaisi”
Lue myös: Miten jytyläiset ovat opiskelleet töiden ohessa?
Lue lisää: jytyliitto.fi/koulutus