Ilmoittautuminen käynnissä
”Henkilöstömitoituksen saanti lakiin hyvä asia”
Vuoden 2022 alusta astunee voimaan laki lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden henkilöstömitoituksesta. Miten uusi henkilömitoitus – 35 asiakasta yhtä työntekijää kohti – vaikuttaa? Ja mistä saada lisää sosiaalityöntekijöitä, kun heistä on jatkuva pula jo nyt? Kuntaliiton sosiaalihuollon erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen selittää tilannetta.
Lastensuojelulain muutokset tehdään aluksi kahdessa vaiheessa. Syksyllä 2021 on tarkoitus antaa hallituksen esitys lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden henkilöstömitoituksesta, ja laki astuisi voimaan 2022 alusta.
Mitoitukseksi kaavaillaan aluksi tilannetta, jossa yhdellä lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä voisi olla vastuullaan enintään 35 lasta (laki voimassa 2022–2023). Vuodesta 2024 alkaen mitoitus olisi 30 lasta yhtä sosiaalityöntekijää kohti.
On hyvä huomata, että uusi mitoitus ei koske kaikkia lastensuojelun työntekijöitä (esim. lastensuojelulaitosten työntekijät tai ohjaajat), vaan ainoastaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä. Ensin mainitut hoitavat lapsia lastensuojelulaitoksissa, jälkimmäiset katsovat virkamiehinä, että lasten oikeudet toteutuvat lastensuojelussa.
Varsinaista lastensuojelutyötä lastenkodeissa ja muissa laitoksissa tekevän henkilöstön (esim. lastenkodin ohjaajat ja johtajat) henkilömitoituksesta on tarkoitus säätää laki vuoden 2022 keväällä, ja se astunee voimaan vaiheittain 2023 alusta (katso oheisjuttu).
Lakimuutoksen taustalla on 8-vuotiaan Vilja Eerikan surma Helsingissä 2012. Kuolema aiheutui jatkuvasta kaltoinkohtelusta. Lapsen isä ja tämän naisystävä tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen.
Auttaako uusi laki lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä hoitamaan työnsä nykyistä paremmin, erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen?
– Minä näen lakimuutoksen hyvänä asiana. Kentältä tulleiden viestien mukaan lakiakin tärkeämpää on, paljonko asiakkaita on suhteessa annettuihin resursseihin.
– Sekä tutkimusten että käytännön havaintojen mukaan resurssit jakautuvat kovin epätasaisesti ympäri Suomen kuntia, toteaa Puustinen-Korhonen.
Ne 90 prosenttia, jotka ovat töissä, uhkaavat väsyä ja uupua työtaakan alle.
Hän ottaa esille Kuntatyönantajien kahden vuoden välein tehtävän työvoimatutkimuksen: vuoden 2019 selvityksen mukaan sosiaalityöntekijöistä on jatkuvasti 10 prosentin vaje.
– Luku on karu. Pahimmillaan se tarkoittaa, että ne 90 prosenttia, jotka ovat töissä, uhkaavat väsyä ja uupua työtaakan alle, sanoo Puustinen-Korhonen.
– Ja henkilömitoituksen noston [35 asiakasta sosiaalityöntekijää kohti] takia tarvittaisiin lisää koulutettua työvoimaa alalle. Mistä tämä lisäys otetaan?
Aila Puustinen-Korhonen toivoo myös kiinnitettävän huomiota alan koulutuspaikkoihin, palkkaukseen ja työoloihin. Jos lakisääteisiin lastensuojelun sosiaalialan töihin ei löydy tekijöitä, Puustinen-Korhosella on synkkä epäily.
– Pahimmillaan pätevät työntekijät siirretään matalan kynnyksen sosiaalipalveluista, koska sinne ei ole tulossa mitoitusta. Mutta silloin varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisyn resurssit hiipuvat.
Yli 20 vuotta lastensuojelussa Espoossa ja Vantaalla työtä tehneenä hän kannattaa matalan kynnyksen palveluita ja ennaltaehkäisyä. Mutta joka vuosi noin prosentti 0–17-vuotiaista on huostassa ja sijoitettuina kodin ulkopuolelle, eli karkeasti noin 600 lasta ikäluokastaan joutuu kovien lastensuojelutoimien kohteeksi.
– Vaikka ehkäisevään lastensuojeluun sijoitettaisiin rajattomasti resursseja, tämä lastensuojelutoimien kova ydin tuskin sulaisi. Mutta auttaisivathan lisäresurssit lievemmissä tapauksissa, pohtii Puustinen-Korhonen.
Puustinen-Korhonen tähdentää, että valtion on osoitettava täysimääräinen lisärahoitus kaikkiin kuntiin kohdistuviin lisätehtäviin.
Hänen mukaansa lasten mielenterveysongelmien lisääntyminen vaatii uudenlaista ajattelua. Jos vuodessa tehdään 45 000 lastensuojelun tarvearviointia ja 14 500 asiakkuutta aloitetaan, eivät lastensuojelun resurssit yksinkertaisesti riitä.
– Ei lastensuojelu ole mikään viisastenkivi tai taikasauva. Arkisia ongelmia on kaikilla ja kaikissa ikävaiheissa, sanoo Puustinen-Korhonen.
Ei lastensuojelu ole mikään viisastenkivi tai taikasauva. Arkisia ongelmia on kaikilla ja kaikissa ikävaiheissa.
Hänen mielestään sosiaalityöntekijä jää kovin yksin, jos lastentarhan henkilöstö, opettajat, kouluterveydenhoitajat ja kaikki lapsia työssään kohtaavat eivät ota enemmän vastuuta ongelmien selvittämisestä.
– Vain yhdessä toimimalla kaikki lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmat saadaan hallintaan, sanoo Aila Puustinen-Korhonen.
Aila Puustinen-Korhonen on kotoisin vaarojen Suomesta ja opiskellut yhteiskuntatieteitä Joensuun yliopistossa, josta lastensuojeluun pätevöitymisen lisäksi löytyi aviomies.
Aikuisia lapsia kolme: kaksi tyttöä ja poika. Pääharrastus on kajakkimelonta, jota muu perhe ei harrasta. Mieleen jäänyt melontaurakka oli 25 kilometriä Luttojärveltä Raja-Jooseppiin. Matkalla oli virtaavaa vettä, ja jopa koskia.
– Voin sanoa 30 vuoden työkokemuksen jälkeen: lasten asiat ovat nyt paljon paremmin kuin 30 vuotta sitten. Lapsen oikeussuoja on Suomessa hyvä, mitä se ei ole kaikkialla EU:ssakaan. Myös perheiden asema on parantunut, vaikka ainahan lastensuojelussa ongelmia riittää ratkottavaksi.
Helsinkiläisen lastenkodin johtaja Roope Tommila pitää lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden henkilömitoituksen kirjaamista lakiin hyvänä asiana, koska työ on vastuullista ja asiakkaita paljon. Lastenkodissa ei työskentele sosiaalityöntekijöitä, mutta yhteistyötä lasten asioissa tehdään paljon.
Hän kommentoi myös keväällä 2022 luultavasti säädettävää ja 2023 porrastettuna voimaan tulevaa lakia asuinyksikön henkilöstömitoituksesta. Asuinyksiköt jaetaan kolmeen vaativuusasteeseen, ja enimmillään vaikeissa paikoissa on kolme hoitajaa yhtä lasta kohti. Tommila pitää mitoituksen parantamista hyvänä, kunhan muut palaset saadaan kohdalleen.
Lastensuojelun hoitohenkilöstöstä on jo nyt pula. Alan veto- ja pitovoimaa on tärkeää parantaa.
– Jos uusi suurempi mitoitus säädetään ja vaikka porrastus toteutuisi, lisää henkilökuntaahan parannukset vaativat aina. Lastensuojelun hoitohenkilöstöstä on jo nyt pula. Alan veto- ja pitovoimaa on tärkeää parantaa.
– On muistettava, että lastenkodit ovat hyvin toiminnallisia työympäristöjä ja niiden arjessa tapahtuu paljon iloisia asioita, sekä lasten ja perheiden kannalta merkittäviä edistysaskelia, Tommila huomauttaa.
Hän ei ole kuitenkaan painamassa paniikkinappulaa, vaikka viime aikoina on esille noussut huoli lastensuojelun tarpeen jättikasvusta ja resurssien laahaamisesta jäljessä.
– Ainahan on haasteita, mutta niihin vastataan ja toimintaa kehitetään koko ajan. Haemme keinoja parantaa lastensuojelua entisestään ja pyrimme vastaamaan kaikkien lasten yksilöllisiin tarpeisiin motivoituneen henkilökuntamme voimin, sanoo Roope Tommila.