Kirjaston palvelukoordi­naattori on lukemisen asialla

Tietokoneelta kalenteri auki, vihkosta tehtävälista esiin, hyvät huomenet työkavereille. Kun työpisteelleen saapuva Heli Leppäniemi on ensin orientoitunut työpäivään, hän suuntaa yhdessä työkavereiden kanssa kahville.

”Täällä on aktiivinen keskustelukulttuuri ja nauretaan paljon, siitä saa energiaa”, Leppäniemi kehuu kollegoitaan ja työpaikan kulttuuria.

Reilut puolitoista vuotta Porin kaupunginkirjastossa palvelukoordinaattorina työskennellyt Leppäniemi on työpaikallaan ensimmäinen kirjastoalan ulkopuolelta tullut kirjastotyöntekijä. Uudessa kirjastolaissa kaikilta kirjastotyöntekijöiltä ei enää vaadita kirjastoalan opintoja. Niinpä vastikään maisteritutkinnon digitaalisesta kulttuurista suorittanut Leppäniemi tiesi heti työpaikkailmoituksen nähtyään, että kyseessä oli hänen paikkansa. Omalta työ on tuntunutkin.

Palvelukoordinaattorin työnkuva on moninainen. Leppäniemen vastuulle kuuluvat erityisesti kirjaston tapahtumat, viestintä ja näyttelyt. Koska Leppäniemellä on aiempaa kokemusta hankkeiden koordinoimisesta, hän on saanut tehtäväkseen myös hankehakuja ja hankkeiden ohjausryhmä- ja taloustehtäviä sekä raportointia.

Kymmeniä tapahtumia kuukausittain

Tehtävässä aloittaessaan Leppäniemi yllättyi tapahtumien määrästä.

”Kirjastossa on kymmeniä tapahtumia kuukaudessa, joten niiden markkinointi on päivittäistä työtä. Tapahtumaviestintää tehdään paljon.”

Viestinnän ja tapahtumien koordinointi viekin Leppäniemen työajasta valtaosan. Tapahtumien järjestämisessä häntä auttaa työpari ja yli 20-henkinen tapahtumatuotantoporukka, jossa on edustus kaikista alueen lähikirjastoista ja pääkirjastosta. Lisäksi hän tekee sidosryhmäyhteistyötä muun muassa kaupungin sisäisen kulttuurityöryhmän, Satakirjastojen ja paikallisten järjestöjen kanssa.

Päivät kuluvat tapahtumien ja näyttelyiden järjestelyjen lisäksi sometiimin järkkärivuoroja laatiessa ja sisältöjä suunnitellessa, palavereissa oman tiimin ja yhteistyökumppaneiden kanssa sekä kirjoittaessa. Työ on myös tiedon välittämistä ja sisäistä viestintää, näyttelytilan varaamista ja viesteihin vastaamista. Kotona yöpöydän kulmalla odottaa puolestaan kirjastolaisen ”ammattitauti”, vino pino kirjoja.

”Kirjastossa pääsee hyödyntämään osaamistaan laajasti, mikä voi olla välillä taakkakin, jos työnkuva paisuu valtavaksi. Oman työn hallinta, tehtävänkuvan moninaisuus ja eri yhteistyötahojen laajuus voivat olla haastavia. Mutta pääosin on rikkaus, että saa hyödyntää kaikkea osaamistaan.”

Oman työn hallinta, tehtävänkuvan moninaisuus ja eri yhteistyötahojen laajuus voivat olla haastavia.

Pysyykö kirjastoala kehityksen mukana?

Kirjastoalan kehityksessä Heli Leppäniemeä mietityttävät erityisesti kirjastojen tilat ja se, miten kirjastoala pysyy mukana yhteiskunnan digitalisaatiokehityksessä ja lukemiskulttuurin muutoksessa: Mikä on painetun aineiston rooli tulevaisuudessa? Pysyykö kirjasto mukana kaupallisten toimijoiden kelkassa ja tarjoaa jatkossakin kaikille mahdollisuuden lukemiseen ja sivistymiseen? Miten tilat muuttuvat, kun kirjasto ei ole enää pelkkä kirjavarasto vaan kohtaamispaikka ja olohuone ihmisille?

”Tiloihin resursoiminen on tärkeää, jotta tilat ovat hyvät, toimivat ja turvalliset. Toivon, että kirjasto olisi jatkossakin viihtyisä ja kutsuva matalan kynnyksen paikka, jossa ei tarvitse käyttää rahaa. Sellaisia ei paljon ole olemassa.”

Kirjastossa tulee hyvä olo. Se on sellaista hyvinvointia, jota ei pysty kovin konkreettisesti mittaamaan.

Leppäniemen mielestä alalla on positiivinen perusvire. Sitä luovat osaavat kollegat ja suomalaiset, joilla on lähtökohtaisesti myönteinen suhtautuminen kirjastoon. Kirjaston kuulumiset kiinnostavat lehdistöäkin.

”Kirjastossa tulee hyvä olo. Se on sellaista hyvinvointia, jota ei pysty kovin konkreettisesti mittaamaan. Kirjastoalalla on myös vahva kollegiaalinen tuki ja autetaan toisia eikä kilpailla”, Leppäniemi sanoo.

”Tuntuu, että kaikilla on kirkkaana mielessä, että meillä on merkityksellinen työ: lukemaan innostaminen ja lukutaidon vaaliminen. Omassa työssäni tarjoan tapahtumien kautta elämyksiä ja teen lukemista eläväksi. Ja vaikka demokratian edistämistyö ei ole helppoa, on hyvin merkityksellistä muistaa, että sekin on kirjaston tehtävä.”