Välillä työ stressaa ja tunkee jopa vapaa-ajalle. Työterveyspsykologi Tiina Koivisto neuvoo työasioista irtautumisessa.
Stressaavasta työstä irrottautumiseen vaikuttaa kaksi keskeistä tekijää: mitä työpäivän aikana tapahtuu ja mitä itse voi tehdä vapaalla. Mitä paremmalla mallilla työn organisointi, työyhteisön toimivuus ja työn tauottaminen ovat, sitä vähemmän työpäivän aikana syntyy palautumisvelkaa. Vapaa-ajan osalta olennaista on se, onko ylipäätään vapaa-aikaa, mitä silloin tekee ja kuinka mielekästä se on itselle. Onko mahdollisuutta harrastaa, ja onko oma vapaa-aika mukavaa ja rentoa?
”Esimerkiksi pienten lasten vanhemmilla vapaa-aika voi olla tosi kuormittavaa, ikään kuin toinen työvuoro”, Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija, työterveyspsykologi Tiina Koivisto muistuttaa.
Stressaavasta työstä irrottautumiseen vaikuttaa kaksi keskeistä tekijää: mitä työpäivän aikana tapahtuu ja mitä itse voi tehdä vapaalla.
Työpäivän huokoisuus, eli tauot ja hengähdyshetket pitkin päivää, edesauttaa hyvää palautumista. On tärkeää saada asioita päätökseen ja pysähtyä hetkeksi vaikkapa kahvikupin äärelle ennen seuraavaan tehtävään siirtymistä. Jos oma työ on intensiivistä ja uusi keikka jo odottaa, voi matkalla pitää mikrotauon eli hengittää syvään, suoristaa hartiat tai venytellä. Työnantajan vastuulla on varmistaa, että töissä myös ehtii pitää taukoja.
Saapuneen työsähköpostin kilahdus puhelimeen työpäivän ulkopuolella voi olla ajallisesti pieni juttu, mutta se palauttaa mielen takaisin työpaikalle, mistä palaaminen on aina oma prosessinsa. Viestihälytykset kannattaisikin sulkea vapaa-ajan alkaessa.
”Jos työasioita kuitenkin tulee vapaalla mieleen, kannattaa ne kirjata ylös. Siten asiaa ei tarvitse kantaa mielessään, ja siihen voi palata myöhemmin työajalla”, Koivisto vinkkaa.
Monilla meistä on tietty akilleen kantapää, yksi merkki, josta tunnistaa alkavan stressin. Se voi näkyä ihan fyysisenä oireena, kuten päänsärkynä, vatsavaivoina tai univaikeuksina. Oireilu voi olla myös psyykkistä, esimerkiksi ahdistunutta oloa.
Olennaista on pyrkiä kuuntelemaan itseään rehellisesti ja hakea apua, jos tilanne on hankala. Pitkittynyt stressi lisää riskiä työuupumukseen, joten apua kannattaa aina hankkia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa esimerkiksi työterveyshuollosta.
Pitkittynyt stressi lisää riskiä työuupumukseen, joten apua kannattaa aina hankkia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Ei ole hyvän ammattilaisuuden merkki, ettei mikään tunnu missään. Asioista pitää voida puhua. Esimerkiksi pelastusalalla onnettomuustilanteissa toimitaan komentoketjun mukaisesti, mutta jälkikäteen pelastajalla voi mieleen nousta monenlaisia ajatuksia ja tunteita, joille on hyvä antaa tilaa.
Pelastuslaitoksilla on hyviä käytäntöjä, kuten erilaisia jälkipuintikeskusteluja, joissa tapahtunut käydään läpi.
”Se antaa mahdollisuuden käsitellä asioita yhdessä muiden kanssa ja voi jakaa, mikä tilanteessa jäi kuormittamaan. Itse saattaa myös kokea kuormittavana aivan eri tilanteen kuin kollega, osin omasta elämänkokemuksestakin riippuen. On ammattitaidon ylläpitämistä, että tilanteita voi käsitellä monipuolisesti myös mielen osalta.”
1. Rutiinit auttavat selkeyttämään työn ja vapaa-ajan rajaa, etenkin etätyössä. Siivoa työpiste, tee kävelylenkki tai vaihda vaatteet. Samalla annat mielelle signaalin työpäivän loppumisesta.
2. Mieti etukäteen, mitä teet viikonloppuna tai työpäivän jälkeen. Sovittuun menoon tulee lähdettyä paremmin, vaikka olisi väsynyt. Samalla saat muuta ajateltavaa.
3. Mieli ei toimi käskemällä. Keskittymistä vaativa harrastus tai uuden taidon opettelu on hyvä keino täyttää ajatukset muilla kuin työasioilla.
Rutiinit auttavat selkeyttämään työn ja vapaa-ajan rajaa, etenkin etätyössä.