Ilmiönä quiet quitting:
Quiet quitting -ajattelussa vähemmän töitä tarkoittaa enemmän työhyvinvointia. Totuus ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.
Quiet quitting, ”hiljaiset loparit”, on somesta tuttu termi. Hiljaisten lopareiden ottaja tavoittelee parempaa jaksamista tekemällä työpäivänään aikaisempaa vähemmän tai kieltäytymällä ylitöistä.
Tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitokselta kertoo, että termi on tuontitavaraa Yhdysvalloista, missä työkulttuuriin liittyvät vahvasti ylityöt.
– Quiet quittingistä alettiin myös puhua erityisesti pahimpaan korona-aikaan, kun työtaakka säilyi, mutta työssä kannatteleva työyhteisö siirtyi etäyhteyksien päähän.
Hakasen mukaan quiet quitting -keskustelu tuo esiin työelämän ongelmia: työuupumusta ja siihen liittyvää kyynisyyden tunnetta, jotka ovat läsnä myös Suomessa.
– Quiet quittingissä on hyvää se, jos se saa ihmiset pohtimaan omaa jaksamistaan ja vaikkapa sitä, miten he voisivat erottaa paremmin työ- ja vapaa-ajan toisistaan. Positiivista on myös, jos se herättelee orgaanisoita huomaamaan, että kaikki eivät voi hyvin.
Quiet quittingissä on hyvää se, jos se saa ihmiset pohtimaan omaa jaksamistaan ja vaikkapa sitä, miten he voisivat erottaa paremmin työ- ja vapaa-ajan toisistaan.
Quiet quittingin tarjoamat ratkaisut toimivat kuitenkin huonosti:
– Se, että vain yksinkertaisesti tekee vähemmän, ei suomalaistutkimusten mukaan vähennä työuupumuksen riskiä. Tällöin työntekijä esimerkiksi kokee, että työt odottavat sitten tulevaisuudessa tai ne joutuvat työkaverin vastuulle.
Työhyvinvointi ei ole myöskään vain yksilön vastuulla.
– Tärkeätä on, että johto ja työntekijät keskustelevat yhdessä, miten työn laatua pystytään parantamaan. Tämä auttaa kaikkia voimaan paremmin.
Työssä jaksamista voi edistää jopa tehtävien lisäys – kun lisätään nimenomaan niitä työtehtäviä, jotka ovat työntekijälle mieluisia ja voimistavat työn imua.
Työmäärän pitää olla tietenkin järkevällä tasolla. Käytännössä päätökset siitä, mitä työtehtäviä voisi vähentää, ovat usein kuitenkin hyvin vaikeita – sekä työntekijälle itselleen että esihenkilölle.
– Työssä jaksamista voi edistää jopa tehtävien lisäys – kun lisätään nimenomaan niitä työtehtäviä, jotka ovat työntekijälle mieluisia ja voimistavat työn imua. Tuollaisia töitä ei ainakaan kannata vähentää, Hakanen korostaa.
Tutkimusprofessori Jari Hakanen korostaa, että ihminen on valmis panostamaan työhönsä paljonkin, kun hän kokee saavansa siitä riittävästi vastinetta. – Vastineeseen kuuluu tietenkin palkka, mutta myös esimerkiksi hyvä ja arvostava työyhteisö, reilu johtaminen, toimiva työnjako sekä mahdollisuus oppia uutta ja kehittää taitojaan. Kun työnhyvinvointia kehitetään, fokus kannattaa pitää tämän kaltaisissa asioissa.