Pohjoismaisessa työvoimapalvelumallissa työnhakija hakisi työtä omatoimisesti ja saisi työnhakuunsa yksilöllistä tukea entistä aikaisemmassa vaiheessa ja tiiviimmin. Työnhakijan olisi haettava tiettyä määrää työmahdollisuuksia, jotta oikeus työttömyysturvaan jatkuu. Ensimmäisestä unohduksesta tai laiminlyönnistä seuraisi muistutus.
Pohjoismainen työvoimapalvelumalli on yksi hallituksen suurista työllisyysuudistuksista. Tavoitteena on muuttaa Suomessa muiden Pohjoismaiden tavoin työvoimapolitiikan suuntaa passiivisesta aktiiviseen ja kohdentaa palveluita nykyistä tehokkaammin. Yksilöllisten työvoimapalveluiden edellytys on, että niiden toteuttamiseen on riittävät resurssit. Suomi on ollut tässä muita Pohjoismaita jäljessä.
Pohjoismaisessa työvoimapalvelumallissa työnhakija hakisi työtä omatoimisesti ja hänelle tarjottavan yksilöllisen työnhaun tuen määrää lisättäisiin merkittävästi. Tukea saisi entistä nopeammin kaikissa työnhaun vaiheissa.
Jatkossa työnhakija tapaisi TE-toimiston tai työllisyyden edistämisen kuntakokeiluun osallistuvan kunnan asiantuntijan kahden viikon välein työnhaun ensimmäisten kolmen kuukauden aikana. Sen jälkeen työnhakija tavattaisiin kolmen kuukauden välein ja tiivis, mutta lyhyempi jakso tapaamisia toistuisi kuuden kuukauden välein, jos työnhaku pitkittyy.
Keskusteluissa arvioitaisiin nykyistä yksilöllisemmin jokaisen työnhakijan palveluntarve, osaaminen ja mahdollisuudet hakea työtä. Tämän perusteella sovittaisiin työnhakua tukevista palveluista ja haettavien työmahdollisuuksien määrästä. Lähtökohtaisesti työnhakijan tulisi hakea neljää työmahdollisuutta kuukauden aikana. Tästä voitaisiin kuitenkin poiketa esimerkiksi, jos työnhakijan työkyky on alentunut. Myös alueen työmarkkinatilanne huomioitaisiin. Asiantuntija tukisi työnhakijaa kaikin keinon sopivien työmahdollisuuksien etsinnässä.
Työtön valitsisi lähtökohtaisesti itse, mitä työmahdollisuuksia hakee. Hakemiseksi laskettaisiin esimerkiksi työhakemusten tekeminen sekä avoimen työhakemuksen laittaminen yritykseen, joka ei ole ilmoittanut haettavana olevista työpaikoista. Haettavien työmahdollisuuksien tulisi olla sellaisia, joihin työnhakija voi perustellusti olettaa voivansa työllistyä.
TE-toimistot ja kuntakokeiluihin osallistuvat kunnat voisivat tehdä jatkossakin työnhakijoille työtarjouksia. Työtarjoukset olisivat velvoittavia eli edellytys työnhakijan työttömyysetuuden jatkumiselle, jos työnhaku on kestänyt kuusi kuukautta. Työtarjous ei olisi velvoittava, jos työnhakija olisi jo ennen työtarjousta raportoinut hakeneensa työmahdollisuuksia sovitun määrän.
Työnhakija raportoisi työnhaustaan pääsääntöisesti verkkopalvelun välityksellä.
Työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä on aina ollut työnhaku. Tarjottujen työpaikkojen hakematta jättäminen johtaa nykyisinkin työttömyysetuuden menettämiseen määräaikaisesti eli niin sanottuun karenssiin.
Pohjoismainen työvoimapalvelumalli kohtuullistaisi seuraamuksia, joita työnhaun laiminlyönnistä tulee. Ensimmäisestä unohduksesta tai laiminlyönnistä seuraisi muistutus. Lisäksi korvauksettomien määräaikojen eli karenssien kestoja porrastettaisiin ja muutettaisiin kohtuullisemmiksi.
Pohjoismaisen työvoimapalveluiden mallin arvioidaan kasvattavan työllisyyttä noin 9 500–10 000 henkilöllä. Työllisyysvaikutukset syntyisivät täysimääräisesti vuodesta 2025 alkaen.
Työllistymistä tukisivat erityisesti keskustelut, joita järjestettäisiin työnhaun alkuvaiheessa kahden viikon välein. Tutkimusten mukaan juuri työnhakijan kohtaaminen säännöllisesti, aktiivinen työnvälitys ja työnhaun seuranta lyhentävät työttömyysjaksoja.
Jotta yksilöllinen palvelu on mahdollista, hallitus lisää TE-toimistojen ja kuntien resursseja 70 miljoonalla eurolla. Tällä palkataan noin 1200 uutta virkailijaa.
Työ- ja elinkeinoministeriö lähetti luonnoksen lainsäädäntömuutoksista lausuntokierrokselle 7.6.2021. Lausuntokierros jatkuu 1.8.2021 asti. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syysistuntokaudella 2021.
Tavoitteena on, että muutokset tulisivat voimaan toukokuussa 2022.