Ilmoittautuminen käynnissä
Maatalouslomittajan työssä edellytetään omaa autoa. Autoilun kohonneet kustannukset haukkaavat ison osan lomittajan palkasta.
Maatalouslomittajan työn erityispiirteenä on työpaikan vaihtuminen muutaman päivän välein. Koska työpiste ei ole kiinteä, maksaa työnantaja työmatkoista kilometrikorvauksen, mutta vain yhden päivittäisen työmatkan osalta.
Maatilan tuotantoeläimet on kuitenkin hoidettava pääsääntöisesti aamuin ja illoin, jolloin päivän toinen työmatka jää lomittajan itsensä maksettavaksi.
Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Mela) mukaan maatalouslomittajille korvattiin työmatkakuluja viime vuonna reilun 20 700 000 kilometrin ja yhdeksän miljoonan euron edestä. Kun tähän lisätään päivän toinen, korvaamaton työmatka, ajoivat maatalouslomittajat viime vuonna yhteen laskettuna yli tuhat kertaa maapallon ympäri.
Valtion maksaman maatalouslomituksen kokonaiskustannukset ovat pudonneet kymmenessä vuodessa 220 miljoonasta eurosta 130 miljoonaan euroon. 90 miljoonan euron vuotuisista säästöstä huolimatta valtiolta ei ole löytynyt halua saattaa lomittajia tasa-arvoiseen asemaan muiden ammattiryhmien kanssa.
Etelä-Suomen Lomituspalveluissa työskentelevät maatalouslomittajat Jonna Vuorenmaa ja Alexander Kovalev tuntevat rahapussissaan bensapumppujen kohonneet hinnat.
– Minulle tulee vuodessa työmatka-ajoja 26 000 kilometriä, joista puolet korvataan. Työmatkat pitenevät, kun maatilat vähenevät ja lomitusyksiköt suurenevat. Tänä vuonna pisin työmatkani on ollut 78 kilometriä, jolloin ajoa kertyi yli 310 kilometriä päivässä. Lähdin aamulla liikkeelle puoli neljältä ja tulin kotiin iltayhdeksältä, Pornaisissa asuva Vuorenmaa kuvailee.
– Olisi oikeudenmukaista, että työmatkat luettaisiin myös työajaksi. Työmatkat ovat usein niin pitkiä, että työaikalain määräämä päivittäinen lepoaika ei täyty läheskään aina.
Olisi oikeudenmukaista, että työmatkat luettaisiin myös työajaksi.
Vantaalla asuva Kovalev ajaa työmatkoja suunnilleen saman verran kuin Vuorenmaa.
– Työmatka-asia on aivan kohtuuton lomittajan kannalta. Oman auton kustannukset nousevat vuosi vuodelta. Jotta pystyy hoitamaan työnsä, pitää autossa olla myös kalliit vakuutukset. Jos autoon tulee vika, pitää hankkia sijaisauto omalla kustannuksella.
Kovalev on vienyt matkojen korvausasiaa aktiivisesti eteenpäin Melan ja sosiaali- ja terveysministeriön suuntaan. Sitkeällä työllä ja hyvillä perusteluilla hän sai ministeriön tulemaan edes hieman lomittajia vastaan.
Valtion matkustusohjesäännön mukaan kilometrikorvaus putoaa ensimmäisen 5 000 kilometrin jälkeen 46 sentistä 40 senttiin.
– Perustelin asiaa ministeriön suuntaan kohonneilla polttoainekustannuksilla, ja nyt saamme täyden kilometrikorvauksen sentään 7 000 kilometriin saakka, 20 vuotta lomittajana toiminut Kovalev kertoo.
Kaikille lomittajille ei kerry aivan yhtä paljon kilometrejä kuin Vuorenmaalle ja Kovaleville. Melan mukaan lomittajille korvattiin viime vuonna matkakuluja keskimäärin 4 000 kilometriä lomittajaa kohden. Yli 10 000 kilometristä korvauksia saaneita lomittajia oli 620.