Ajatus oli, että kirjoittaisin rasisminvastaisen viikon kunniaksi blogitekstin. Kirjoittamista aloittaessani mietin, onko ulkokultaista, että minä, kantasuomalainen nainen, kirjoitan rasismista. Mitä minä siitä ylipäätään tiedän? Miten minä voisin osata kuvata tai ymmärtää sitä toivottomuuden tunnetta, mitä kohdattu rasismi varmasti aiheuttaa. Tuskin mitenkään.
Toisaalta – vaikka en ole joutunut kokemaan rasismia, olen kuitenkin osa yhteiskuntaa ja mukana erilaisissa työ- ja muissa yhteisöissä. En ehkä tiedä, miltä rasismi itseen kohdistuessa tuntuu, mutta olen valitettavasti joutunut sitä todistamaan. Juuri meidän, kantasuomalaisten, on syytä miettiä, miten me voimme toimia, että rasismi katoaisi Suomesta ja suomalaisesta työelämästä.
Rasismi on aina rumaa. Se voi olla avointa, jopa väkivaltaista. Se voi olla myös peitellympää – loukkaavia puheita, ulkopuolelle jättämistä, erilaista kohtelua. On myös rasismia, joka on osin jopa tiedostamatonta. Tällöin keskustelussa kuuluvat helposti esimerkiksi ”En ole rasisti, mutta….” tai ”Näin on Suomessa ennenkin voinut sanoa / tehdä”.
Syrjintä on kielletty lainsäädännössä, mm. perustuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa. Yhdenvertaisuussuunnitelmat – kunhan ne on tehty oikein ja huolella – auttavat puuttumaan rasismiin työpaikoilla.
Rakenteellisen rasismin torjunta on tärkeää ja sitä on edelleen jatkettava lainsäädäntöteitse ja käytäntöjä muuttamalla. Yhteiskuntamme on kuitenkin sellainen, millaiseksi me sen luomme. Emme voi odottaa lainsäätäjän ratkaisevan ongelmaa, vaan suurin vastuu rasismin kitkemisessä on meillä itsellämme.
Nuoremmille ikäluokille on jo totuttua, että Suomessa on erilaisilla taustoilla olevia ihmisiä. Tilanne näyttää siinä mielessä paranevan. Keskimäärin isompi osa nuorista kuin vanhemmista ihmisistä on myös valmiita puuttumaan todistamaansa rasismiin. Rasismia on silti nuortenkin keskuudessa. Emme voi tuudittautua siihen, että aika korjaa ongelman. Emme myöskään voi hyväksyä rasistista käytöstä, syyllistyi siihen minkä ikäinen ihminen tahansa
On täysin kestämätön ajatus, että ihmisen määrittelisi esimerkiksi hänen synnyinmaansa.
On täysin kestämätön ajatus, että ihmisen määrittelisi esimerkiksi hänen synnyinmaansa. Olennaista on se, millainen ihminen on, miten hän toimii ja miten hän kohtelee muita.
Meillä jokaisella on velvollisuus toimia rasismia vastaan. Emme voi odottaa, että joku muu tekee sen puolestamme. Asiat eivät muutu, jos me emme itse muutu ja vaadi myös muita muuttumaan. Yhdessä voimme tehdä Suomesta paremman paikan kaikille.
Yhdessä voimme tehdä Suomesta paremman paikan kaikille.
Etelä-Afrikan edesmennyt presidentti Nelson Mandela tiivisti asian hienosti: Kukaan ei synny vihaten toista ihmistä tämän ihonvärin, uskonnon tai taustan takia. Vihaan ja epäluuloon opitaan, ja kaikesta minkä oppii, voi oppia myös pois.
Puheenjohtaja
puh. 050 591 2341 jonna.voima@jytyliitto.fi