Vanhustenhoidosta on herännyt vilkas keskustelu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL vastaa tässä yleisimpiin kysymyksiin, joita THL:n asiantuntijoilta nyt kysytään.
Tästä THL:n nettisivulle: https://thl.fi/fi/-/kysymyksia-ja-vastauksia-vanhuspalveluista#Uusi%20kysymys
Vanhuspalvelujen laatusuosituksessa määritelty vähimmäismitoitus, 0,5 hoitajaa asiakasta kohden, toteutuu selvityksemme mukaan 95 prosentissa ympärivuorokautisen hoidon yksiköistä. 22 prosentissa yksiköistä on 0,7 hoitajaa asiakasta kohden.
Ympärivuorokautisen hoidon toimintayksiköistä 40 julkista ja 44 yksityistä alittaa 0,5 hoitajan mitoituksen. Julkisella puolella mitoitus on yleisesti hieman suurempi, ja esimiehet ja osastonhoitajat tekevät siellä vähemmän välitöntä asiakastyötä kuin yksityisellä (12 % vs. 30 %). Yksi viidestä tehostetun palveluasumisen yksiköistä raportoi ongelmista henkilöstön määrässä ja koulutuksessa.
Tässä tutkimuksessa mitoitus laskettiin THL:ssä seurantaviikolla (toukokuussa 2018) asiakasmäärien ja henkilöstön työtuntien mukaan, mutta kuten mikään menetelmä, ei tämäkään ole aukoton. Siksi tarvitaan myös valvontaa. THL:n kysely tehdään myös Valviran käyttöön.
Tärkeintä on arvioida asiakaskunnan hoidon ja hoivan tarve huolellisesti, reagoida muutoksiin ja mitoittaa hoitajamäärä sen mukaan, kuten vanhuspalvelulaki edellyttää.
Iäkkäiden määrä kasvaa, ja vanhukset tulevat ympärivuorokautiseen hoitoon aiempaa huonompikuntoisempina. Tämä lisää henkilöstön tarvetta. Täsmällisen ja pysyvän henkilöstömitoituksen määrittäminen on vaikeaa, koska jos esimerkiksi pieneen yksikköön tulee kaksi vaikeahoitoista asiakasta lisää, syntyy nopeasti henkilöstövaje.
Ihannepaikka on sellainen, jossa esimerkiksi vatsatautiepidemia, saattohoito tai henkilöstön poissaolot eivät aiheuta ongelmia. Mitoituksen suunnittelun tueksi sopii esimerkiksi THL:n ylläpitämä RAI-järjestelmä, joka on kehitetty asiakkaan palvelutarpeen arviointiin ja tarpeita vastaavien palvelujen suunnitteluun. Sitä voi käyttää myös oman toiminnan parantamiseen vertaamalla omaa yksikköä muihin.
Ympärivuorokautisessa hoidossa oli seurantaviikolla 2018 arviolta 41 000 ikääntynyttä. Määrä oli laskenut kahden vuoden takaisesta 700 henkilöllä.
Viime vuosina vanhuspalveluissa on siirrytty laitoshoidosta kohti kotihoitoa. Yhteensä vanhuspalveluissa oli noin 93 000 asiakasta.
Vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa työskenteli 2018 noin 29 000 ammattilaista, mikä oli noin tuhat enemmän kuin vuonna 2016. Samaan aikaan ympärivuorokautisessa hoidossa asiakasmäärä laski, joten henkilöstömitoitus parani.
Henkilöstön määrän pitäisi vastata asiakaskunnan tarpeita, joten nykyinen minimihenkilöstö ei varmasti kaikkialla riitä. Tutkimuksemme kertoo, että asiakkaat ovat entistä heikkokuntoisempia ja paljon palvelua tarvitsevia asiakkaita on aiempaa enemmän. Myös saattohoidon tarve on kasvanut, mikä vaatii lisää henkilöstöä ja osaamista.
Huonokuntoisten iäkkäiden asiakkaiden määrä kasvaa, ja hoitajia on usein liian vähän suhteessa asiakasrakenteeseen. Henkilöstöllä on hoidettavanaan runsaasti muistisairaita ja hyvin hauraita vanhuksia.
Myös henkilöstön saatavuus ja vaihtuvuus vaikuttavat. Vanhusalalle on vaikea rekrytoida väkeä, eikä alaa nähdä houkuttelevana.
Kokonaisuutena vanhustenhoito on Suomessa hyvällä tolalla, esimerkiksi meillä on kansainvälisestikin katsoen erittäin osaava henkilökunta.
Valtaosa ongelmista johtuu henkilöstömitoituksen riittämättömyydestä suhteessa asiakasrakenteeseen riippumatta siitä, onko palveluntuottaja yksityinen vai julkinen.
Meillä on sekä julkisella että yksityisellä puolella erittäin hyviä yksiköitä ja niitä, joilla on ongelmia. Sekä ympärivuorokautista hoitoa että kotihoitoa sekä niiden toimintatapoja pitää kehittää koko ajan, koska ikääntyneiden määrä kasvaa.
Tähänastisen tutkimuksen perusteella ei voida vetää suoria johtopäätöksiä, että julkinen palvelu olisi hyvää ja yksityinen huonoa tai toisinpäin.
Kun puhutaan laadukkaasta hoidosta ja hoivasta, olisi huomioitava mm. kansalliset laatusuositukset, asiakkaiden kokemus saamastaan palvelusta ja omaisten näkemykset.
Myös hoitotyön hyvä johtaminen ja henkilökunnan työhyvinvoinnista huolehtiminen heijastuvat palvelun laatuun.
Lisätty 5.2.2019THL on arvioinut, että mitoitusvaatimuksen nostaminen 0,6 hoitajaan yhtä asiakasta kohden lisäisi ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömäärää noin 1200:lla ja hoivan menot kasvaisivat noin 50-60 miljoonaa euroa vuodessa.
Mitoitusvaatimuksen asettaminen 0,7 hoitajaan yhtä asiakasta kohden lisäisi puolestaan ympärivuorokautisen hoidon menoja noin 170-190 miljoonaa euroa ja tällöin henkilöstömäärä kasvaisi noin 4200:lla.
Laskelmassa on katsottu jokaisen hoivayksikön nykyinen mitoitus ja lisätty henkilöstöä niin, että 0,6:n tai 0,7:n mitoitus täyttyy. Tällä hetkellä osassa yksiköitä on jo 0,6 hoitajaa asiakasta kohden. 22 prosenttia yksiköistä on sellaisia, joissa on vähintään 0,7 hoitajaa asiakasta kohden.Vanhuspalvelujen laatusuosituksessa määritelty nykyinen vähimmäismitoitus on 0,5 hoitajaa asiakasta kohden.
Lisätty 5.2.2019Julkisessa keskustelussa on pohdittu, löytyykö vanhuspalveluihin riittävästi työntekijöitä jos henkilöstömitoitusta nostetaan. THL:n tutkimustieto kertoo osaltaan, paljonko alalle tulee jo nyt uusia hoitajia vuosittain.
Vanhuspalvelujen tila -tutkimuksen (2018) perusteella arvioituna uusia lähihoitajia tulee vanhusalalle tällä hetkellä noin 1800-2000 vuodessa. Uusia ammattilaisia tarvitaan korvaamaan alalta eläkkeelle siirtyneet hoitajat, ja ammattihenkilöstön kokonaismäärä on vanhuspalveluissa viime vuosina kasvanut asiakasmäärän kasvun myötä.
Yhteensä lähihoitajia koulutetaan Suomessa vuosittain noin 8000, mutta heistä iso osa työllistyy mm. terveydenhuoltoon ja päivähoitoon.
Lisätty 7.2.2019THL:n näkemys on, että ympärivuorokautisen hoivan vähimmäishoitajamitoitus ei yksin riitä ikääntyneiden palveluiden laadun turvaamiseen. Hoitajamitoituksen pitää olla riittävä suhteessa asiakasrakenteeseen. Siinä pitää huomioida asiakkaan fyysinen, psyykkinen ja kognitiivinen toimintakyky sekä erityistilanteet, kuten saattohoito. Jos asiakkaiden palveluntarve on suuri, pitää hoitajamitoitusten kasvaa sen mukaan. Jotta tiedetään hoivan tarve, pitää asiakkaan palveluntarve arvioida huolellisesti ja toistuvasti. Sen arvioimiseksi, kuinka paljon ja millaisia palveluita kukin vanhus tarvitsee, on jo olemassa työkaluja. Yksi tällainen on THL:n ylläpitämä RAI-järjestelmä.
THL haluaa lisäksi muistuttaa vanhuspalvelujen kokonaisuudesta. Myös kotihoitoa, omaishoitoa ja uutta perhehoitoa pitää kehittää. Esimerkiksi kotihoidosta on puhuttu vielä vähän, vaikka sen piirissä on yli puolet palveluja saavista vanhuksista.