Työaikalaki muuttuu 1.1.2020. Yksityisellä sosiaali- ja terveyspalvelualalla työskenteleville tulee jatkossa muutoksia erityisesti jaksotyötä tekeville. Työaikalaki on pakottavaa lainsäädäntöä ja rakentuu työntekijän suojeluperiaatteelle. Tässä keskeiset muutokset.
Työvuorosuunnittelussa on huomioitava, että työntekijälle tulee olla 11 tunnin lepoaika. Sellaisia perättäisiä työvuoroja ei pidä teettää edes työntekijän suostumuksella, jossa lepoajat jäävät alle 11 tunnin.
Käytännössä ns. iltavuoron jälkeisiä pätkäaamuja ei voida toteuttaa niin kuin ennen. Työvuoron päättyessä kello 21, voi seuraava vuoro alkaa seuraavana aamuna kello 8. Lepoajan lyhentämiselle pitää olla jokin syy esim. työn luonne tai töiden järjestelyt.
Jos vuorokausilepoa on lyhennetty yhdeksään tuntiin, työnantajan on annettava kaksi tuntia lisää vapaa-aikaa heti seuraavan vuorikausilevon yhteydessä. Jos se ei ole töiden järjestelyiden vuoksi mahdollista, vapaata on annettava viimeistään 14 vuorokauden kuluessa.
Työntekijän kannattaa varmistaa itse, että hän on saanut vähintään 13 tunnin vuorokausilepoajan jälkikäteen edellä mainitun säännön mukaan.
Jaksotyössä peräkkäisten yövuorojen määrää on uudessa työaikalaissa rajoitettu viiteen, kun se ennen on ollut seitsemän yövuoroa.
Työnantaja saa poikkeuksellisesti teettää vielä kaksi yövuoroa lisää lisä- tai ylityönä, mikäli on työntekijän suostumus. Jatkossa työvuoroluetteloon ei voida suunnitella yli viittä yövuoroa säännönmukaisesti.
Ylityön laskentatapa muuttuu. Jatkossa työntekijä saa tehdä neljän kuukauden aikana keskimäärin 48 tuntia työtä viikossa. Tähän tuntimäärään lasketaan kaikki tehdyt työtunnit, kuten säännöllinen työaika, lisä- ja ylityö. Jatkossa puhutaan työajan enimmäismäärästä. Muutos tulee voimaan 1.1.2020, mutta tähän laskentatapaan voi siirtyä viimeistään 1.1.2021,
Liukuvaan työaikaan tulee muutoksia, jotka tulevat voimaan 1.1.2020 alkaen. Kun työehtosopimus ei sisällä liukuvan työajan määräyksiä, työpaikoilla tulee tarkistaa, onko sovellettava liukuvan työajan sopimus uuden lain mukainen.
Useimmiten on sovittu koko työpaikkaa koskevista liukumasäännöistä. Työaikalain mukaan sopimuksessa on sovittava: yhdenjaksoisesta kiinteistä työajasta, vuorokautisista liukumarajoista, liukuma-ajan ja lepoaikojen sijoittamisesta sekä plus- ja miinussaldon enimmäisrajoista.
Muutokset koskevat seuraavia asioita, jotka on syytä tarkistaa:
liukuma-aika voi olla enintään 4 tuntia vuorokaudessa (ennen kolme)
4 kk seurantajakson päättyessä plussaldo voi olla enintään 60 tuntia ja miinussaldo enintään 20 tuntia
Liukumakertymää seurataan 4 kuukauden jaksossa, se ei voi olla tasoittumaton.
Syntynyttä plussaldo on pyrittävä antamaan kokonaisina vapaapäivinä työntekijän pyytäessä
Tehtyä liukuvan työajan sopimusta ei välttämättä tarvitse muuttaa, jos on esim. kolmen tunnin liukuma päivässä tai liukumien enimmäismäärät ovat pienempiä kuin uudessa laissa. Paikallisten sopimusten muuttaminen tehdään kuten työehtosopimuksessa on sovittu (sopimus paikallisesta sopimisesta). Toistaiseksi tehty liukuvan työajan sopimus voidaan irtisanoa päättymään kulumassa olevan seurantajakson päättyessä.
Työnantajan on pyrittävä järjestämään kokoaikatyöntekijälle osa-aikatyötä, jos työntekijä sitä pyytää sosiaalisista tai terveydellisistä syistä. Järjestely edellyttää sopimista. Jos työnantaja kieltäytyy sopimasta lyhennetystä työajasta, työnantajan on uuden lain mukaan perusteltava kieltäytymisensä. Tämä koskee myös työntekijän toivetta siirtyä osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle tai osatyökyvyttömyyseläkkeelle. Perusteluvelvollisuus tulee voimaan 1.1.2020.
Lisätietoja Jytyssä: Päivi Salin, työmarkkina-asiamies