Monessa kunta-alan, yksityisen sektorin, järjestön ja seurakunnan työpaikassa on kohdattu tarvetta tehostaa toimintaa ja saada työt tehtyä entistä pienemmällä henkilöstömäärällä. Monelle on tuttua, että työkaverin eläköityessä tai vaihtaessa työpaikkaa ei tilalle palkatakaan ketään, vaan työt jaetaan muiden työntekijöiden kesken.
Työntekijän kannalta tilanne on lohduton, sillä työnantaja voi määrätä lisää työtehtäviä, kunhan nämä tehtävät ovat samankaltaisia kuin aikaisemmatkin työt. Lisätyön määrä ei näy kuitenkaan mitenkään palkassa. Usein kuultu toteamus onkin, että kun työn vaativuus ei ole kasvanut, ei ole tarvetta tarkastaa myöskään palkkausta. Tilanne on tuttu erilaista hallinto- ja asiantuntijatyötä kunnissa ja kuntien omistamissa yhtiöissä tekeville, joita Ammattiliitto Jytyn jäsenistä on merkittävä osa.
Esimerkiksi eräässä Varsinais-Suomen kaupungissa koulusihteerit ovat kohtuuttoman paineen alla, kun työnantaja yhdistää hallinnollisesti kaksi eri koulua ja samalla toisen koulun koulusihteeri eläköityy. Itse opetustyössä muutosta ei välttämättä huomaa, mutta hallintotyötä tekevän koulusihteerin työmäärä voi jopa tuplaantua. Työnantajan mielestä työn vaativuus ei muutu eikä tarvetta lisähenkilön palkkaamiseen nähdä tarpeelliseksi. Erikoista tilanteessa on se, että koulunjohtajana toimiva opettaja saa lisää vapautusta opetustyöstä, koska nyt johdettavana on kaksi koulua, mutta koulusihteerinä työskentelevä henkilö ei saa muuta kuin lisätyötä.
Työn lisäämisen määrästä ei valitettavasti ole mitenkään yksiselitteisiä ohjeistuksia, joiden mukaan toimia ja joiden perusteella voi edellyttää palkantarkistusta. Korkein oikeus (KKO: 2010:60) on antanut päätöksessään yhden linjauksen työmäärän lisäämisestä: työntekijä oli toiminut kuntosalilla pääasiassa siivoojana ja vastannut noin 600 neliömetrin siivoamisesta. Yhtiön laajentuessa työnantaja määräsi saman työntekijän siivottavaksi uuden 400 neliömetrin tilan. Työntekijä oli kieltäytynyt näin merkittävästä lisätyöstä, jonka jälkeen hänet oli irtisanottu vedoten työstä kieltäytymiseen. Oikeus totesi, että uusi velvoite oli muuttanut oleellisesti työsuhteen ehtoja eikä työnjohto-oikeudella voinut yksipuolisesti määrätä lisätyötä.
Mutta miten on esimerkiksi erilaista hallinto-, asiantuntija- ja ict-työtä tekevien ammattilaisten tilanne, kun työn määrää ei ole näin yksinkertaista mitata? Toivottavasti työnantajat ymmärtävät, että liika on liikaa eikä työkuormaa voi loputtomasti nostaa. Jossain kohtaa kamelin selkäkin katkeaa, joka näkyy esimerkiksi sairauspoissaoloina. Työkyvyttömyyspäätökset tulevat huomattavasti kalliimmiksi kuin työkuorman pitäminen kohtuullisena ja työhyvinvoinnista huolehtiminen. Toivottavasti työnantaja arvostaisi myös eri ammattien työtä tasavertaisesti, sillä jokaisen työ on tärkeää.
Kimmo Hollmén, alueasiamies, Ammattiliitto Jyty ry Jytyn sihteeri-, hallinto-, asiantuntija- ja ICT-työn ammattialaryhmä