STTK:n edustajisto kokoontui 12.-13. joulukuuta, jolloin Jytyn edustajat Heli Rautanen ja Kaisa Soininen pitivät puheenvuorot. Keskusjärjestö STTK:ssa ylintä päätösvaltaa käyttää 60-jäseninen edustajisto, joka määrittää järjestön toiminnan tärkeimmät suuntaviivat. Edustajisto kokoontuu kaksi kertaa vuodessa ja sen toimikausi on neljä vuotta.
Työehtosopimusshoppailu on ollut syksyn agendalla näyttävästi. Työnantaja on laajalla rintamalla ja järein keinoin pyrkinyt hakemaan parempaa tuottavuutta siirtämällä työntekijöitä heikompien työehtosopimusten piiriin. Palkkojen halpuuttamiselle ei tunnu olevan mitään inhimillistä rajaa, vaikka jo valmiiksi pienipalkkaisten työntekijöiden palkkoja oltaisiin leikkaamassa merkittävästi. On liene itsestään selvää, että tätä toimintatapaa me ammattiliitot emme voi hyväksyä.
Ammattiliitto Jyty on syksyn aikana muiden liittojen ohella joutunut taistelemaan tätä sopimusshoppailua vastaan. Olen huolissani siitä, miten jäsentemme ansiotason merkittävä leikkaaminen vaikuttaisi heidän toimeentuloonsa. Ajattelen että jokaisen on tultava työllään toimeen ja työntekijä on palkkansa ansainnut. Pienipalkkaisten työn halpuuttaminen on erittäin vahingollista koko suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Suomessa on jopa puoli miljoonaa työssäkäyvää köyhää ja samalla yhteiskunnalta haettavien tukieurojen tarve vain lisääntyy jatkuvasti. Kovin kummalliselta tuntuu se ajatus, että yhtä-äkkiä vain sopimusta muuttamalla työstä saatava palkka noin vain pienenisi. Aito työehdoista sopiminen ei jatkossakaan voi olla ainoastaan työnantajan ilmoitusasia.
STTK:n johtaja Katarina Murto on todennut jo reilu vuosi sitten kirjoituksessaan, että yleissitovuus luo vakautta työmarkkinoille ja ehkäisee vääristynyttä kilpailua yritysten välillä. Vähimmäisehdot lisäävät kansantalouden tuottavuutta karsimalla heikkoja yrityksiä ja estävät palkkojen ja muiden ehtojen alenemisen alle vähimmäistason. On helppo yhtyä hänen ajatuksiinsa ja muistuttaa, että heikosti menestyviä yrityksiä ei ole syytä tekohengittää työehtoja heikentämällä.
Ammattiliitoilla ja keskusjärjestöllä on tärkeä rooli puolustaa työntekijöiden oikeuksia. Olemme valmiita neuvottelemaan asioista ja kehittämään työelämää yhdessä työnantajan kanssa. Haluamme, että meidän työnantajat menestyvät markkinoilla ja siksi omalla toiminnallamme olemme mukana muun muassa liiketoimintaideoiden, tuotteiden ja markkinoinnin kehittämisessä. Haluamme myös vaikuttaa siihen, että jäsentemme palkkoja ei halpuuteta TES shoppailulla.
Viime aikojen tutkimukset osoittavat, että nuorten työtekijöiden työkyvyn ja mielenhyvinvoinnin riskit ovat kasvamassa. Trendi on kansainvälinen. Oma työnantajani, Helsingin kaupunki, julkaisi juuri työterveyskyselyn tulokset, jotka kertovat huolestuttavasti, että alle 30-vuotiaiden masennusriski on vastanneiden kesken yli 21 prosenttia.
Mistä tämä ilmiö kertoo? Mihin koulutus valmistaa työelämään siirtyviä nuoria? Ei tarvitse olla tilastotieteilijä huomatakseen, että työelämän haasteet; työn kiivastahtisuus, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen kitka ja työsuhteiden epävarmuus iskevät nuoriin vasten kasvoja.
Näiden haasteiden tunnistaminen ja ratkaisujen hakeminen yhdessä työnantajan, työntekijöiden ja työmarkkinajärjestöjen kanssa on tärkeää, jotta saamme pidettyä nuoret työelämässä ja terveinä. Nuorten ammattilaisten riski tippua pois työelämästä on riski koko yhteiskunnallemme.