Hallitus on saanut valmiiksi sote-uudistuksen linjaukset, joiden pohjalta uudistuksen valmistelua jatketaan. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistuksen lakiluonnokset on tarkoitus antaa lausuntokierrokselle vielä kesäkuun aikana. Uudistus etenee sekä rakenne- että palvelu-uudistuksena. Palvelujen kehittämistä toteutetaan Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeessa, jonka rahoitushaku päättyi toukokuun lopussa. Haun tulokset julkistetaan kesäkuun lopussa.
Aluejako toteutetaan niin, että uudistuksen jälkeen on yksi ja yhteinen maakuntajakolaki ja maakuntajako, joka toimii sote-maakuntien lisäksi myös maakunnan liittojen toimialueena ja valtion aluehallinnon aluejakojen pohjana. Voimaanpanolaissa säädetään maakuntajaosta uudistuksen voimaantullessa.
Perus- ja erikoistasolla sekä sosiaali- että terveydenhuollossa integroidaan järjestämisvastuu yhdelle järjestäjälle. Nämä palvelut kootaan siten samaan päätöksentekoon, yhden johdon ja yhden budjetin alaisuuteen, jolloin järjestäjällä on mahdollisuus toteuttaa palvelut uudenlaisin keinoin tasapainoisena kokonaisuutena. Näin voidaan parantaa palvelujen saatavuutta, laatua ja yhdenvertaisuutta sekä kustannusvaikuttavuutta.
Osa sosiaalihuoltoon ja terveydenhuoltoon kuuluvista palveluista ja tehtävistä kootaan suurempiin kokonaisuuksiin yhdelle tai useammalle maakunnalle. Sosiaali- ja terveydenhuollon laajan ympärivuorokautisen päivystyksen palveluista vastaavat 13 maakuntaa. Maakuntien järjestämän sosiaali- ja terveydenhuollon alueellista yhteensovittamista, kehittämistä ja yhteistyötä varten muodostetaan viisi yhteistyöaluetta.
Uudellamaalla sovellettaisiin sote-maakuntiin pohjautuvaa perusratkaisua lukuun ottamatta Helsinkiä, joka kaupunkina vastaisi sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisestä, ja HUS-maakuntayhtymää, jolla olisi laissa säädettyjä tehtäviä. Lausuntokierroksella pyydetään Savon maakuntien osalta lausumaan kahdesta vaihtoehdosta, joissa Itä-Savon sairaanhoitopiirin kunnat sijoittuisivat joko osaksi Pohjois-Savon maakuntaa tai nykyisen maakuntajaon mukaisesti Etelä-Savon maakuntaan. Linjaus tehdään lausuntokierroksen jälkeen.
Sote-maakunnilla olisi vastuu lakisääteisistä tehtävistä, palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta sekä palvelujen tarpeen, määrän ja laadun määrittämisestä ja tuottamistavoista. Ne vastaisivat viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä (julkisen vallan käyttö) sekä palvelujen tuottamisen valvonnasta.
Lisäksi sote-maakunnille kuuluu vastuu palvelujen lisäksi mm. ennaltaehkäisevästä sosiaali- ja terveydenhuollosta, koulutus- ja tutkimustoiminnasta, poikkeusoloihin ja häiriötilanteisiin varautumisesta, huoltovarmuudesta ja tartuntatautien torjuntaan liittyvistä tehtävistä.
Opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelut järjestettäisiin tulevissa maakunnissa, mutta toteutettaisiin lähipalveluina kuten nykyäänkin.
Pelastustoimen järjestämisestä vastaisivat 21 sote-maakuntaa ja Helsingin kaupunki. Koska sote-maakunnat vastaisivat sekä sosiaali- ja terveystoimen että pelastustoimen järjestämisestä alueellaan, voisivat pelastuslaitokset jatkossakin hoitaa pelastustoimen tehtävien ohella myös ensihoito- ja ensivastetehtäviä. Pelastustoimi olisi kuitenkin jatkossakin erillinen, sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa rinnakkainen toimiala.
Sote-maakunnat voisivat hankkia sosiaali- ja terveyspalveluja yksityiseltä palveluntuottajalta, jos palvelujen hankkiminen on tarpeen riittävien ja yhdenvertaisten palvelujen järjestämiseksi sekä tehtävien tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi.
Ostopalveluina ei saisi hankkia järjestämisvastuun toteuttamiseen liittyviä tehtäviä ja julkisen vallan käyttöä, ei myöskään sosiaalipäivystystä ja terveydenhuollon ympärivuorokautista yhteispäivystystä eikä ensihoidon järjestämistehtäviä. Vastaavin edellytyksin voisi käyttää vuokratyövoimaa.
Kuntien tuloja ja kustannuksia siirretään maakuntien toiminnan rahoittamiseksi arviolta noin 19,1 miljardilla eurolla vuoden 2020 tasolla. Tämä toteutetaan pienentämällä valtionosuuksia, veromenetysten kompensaatioita, kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta sekä kunnallisveroa. Verotuksen osuus olisi noin 13 miljardia euroa. Kunnallisveroa siirretään maakuntien rahoitukseen alentamalla kuntien tuloveroprosentteja tasasuuruisesti. Tämän hetkinen arvio on 12,63 prosenttiyksikköä.
Kuntien tuloja ja kustannuksia siirtyy koko maan tasolla yhtä paljon, sen sijaan kunnittain erot voivat olla suuret. Kuntien talouteen kohdistuvia muutoksia kohtuullistetaan erilaisin tasauselementein kuntien valtionosuusjärjestelmässä.
Sote-maakuntien rahoitus perustuu suurelta osin valtion rahoitukseen sekä osin asiakas- ja käyttömaksuihin. Ensi vaiheessa sote-maakunnilla ei ole verotusoikeutta.
Rahoituspohjaa korotetaan vuosittain arvioidulla palvelutarpeen ja kustannustason kasvulla. Tämän lisäksi sote-maakuntien koko maan rahoituksen taso tarkistetaan jälkikäteen niin, että laskennalliset kustannukset eivät erkane todellisista kustannuksista. Rahoituksen tason tarkistukseen sisältyy myös kustannusten kasvua hillitsevä elementti.
Sote-maakuntien rahoitus on yleiskatteista ja se jaetaan sote-maakunnille laskennallisten sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien palvelutarvetta ja olosuhdetekijöitä kuvaavien tekijöiden perusteella. Tämän lisäksi osa rahoituksesta määräytyy asukasperusteisesti sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kriteerin kautta. Sote-maakuntien siirtymistä laskennalliseen rahoitusmalliin helpotetaan siirtymäkauden rahoituksella.
Sote-maakunnalla on lisäksi oikeus saada lisärahoitusta sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi, jos myönnetyn rahoituksen taso muutoin vaarantaisi niiden järjestämisen.
Sote-maakuntien rahoitusmallia tarkastellaan uudelleen lausuntopalautteen perusteella.